Autumn In Central Park

Nyt kun jännitysnäytelmä rapakon takana on vihdoin ratkennut, ajattelin tehdä virtuaalikävelyn New Yorkin Central Parkissa. Syksyiset ruskan sävyt auringonpaisteessa raikastavat ja samalla rauhoittavat mieltä sekä tuovat uutta inspiraatiota alkavaan viikkoon.

-----

As the day looks so sunny in many ways, let's make a virtual walk in Central Park. Autumn foliage gives some boost for the new week.

 

Muistatko, kun Central Park oli vaarallinen paikka eikä siellä ollut turvallista kävellä? Itse en ollut silloin vielä käynyt koko kaupungissa, mutta opasaikoina Miamissa muistan kuinka jotkut tanskalaiset kollegat, jotka olivat olleet matkaoppaina New Yorkissa, kertoivat sieltä pelottavia tarinoita ja kokemuksia. Eipä se Miamin South Beachkään ollut turvallisimmasta päästä 90-luvun alkupuolella.

-----

Do you remember the times when Central Park was dangerous and not a place to spend your day? I hadn't yet visited New York City at those times. I remember while working in Miami how my Danish tour guide colleagues were telling how careful and cautious you had to be out there. Btw, South Beach Miami wasn't the safest place in early 90's either.

Central Parkin rakennustyöt alkoivat vuonna 1858. Puistoon varattiin suorakulmainen alue Manhattanin keskeltä, joka on 4km pitkä ja vähän alle kilometrin levyinen. Kävely puiston ympäri tuntuu kyllä paljon pidemmältä. Tähän todennäköisesti vaikuttaa se, että siellä aina tekee mieli kierrellä eikä vain mennä sitä suorinta tietä. 

Eikä taida sellaista kertaa olla ettenkö olisi eksynyt puistossa. Onneksi 27-kerroksinen näyttävä San Remo -rakennus Westsidella näkyy melko hyvin lähes joka kolkkaan. Sen perusteella pystyy hahmottamaan missä päin tallustelee.

-----

A rectangular part in the middle of Manhattan was allocated for the park. The construction works of Central Park started in 1858. The park is 4km long and the width is almost one kilometre. When you walk around the park it feels much longer, at least for me. That's probably because I never choose the shortest or the straightest way.

Btw, I always get lost in Central Park. Fortunately the 27-story San Remo building on Westside can be seen almost in any corner of the park. It's a great landmark and helps you to figure out your whereabouts .

70-luvulla puisto alkoi rapistua rahapulan takia ja 80-luvulla koko sen maisema romahti. Roskia lojui joka puolella, rakennusten seinät peittyivät graffiteihin, niityt kuivuivat ja pölyttyivät, leikkikentät ja penkit rähjääntyivät ja rappeutuivat. Täältä löytyy kuvia Central Parkista kasarilta. Vuonna 1985 tehtiin 15-vuotissuunnitelma puiston remontointia varten. Tätä varten perustettiin yksityinen rahasto.

-----

n the 70's the park decayed. There was no money for the maintenance. In the 80's the whole screenery faded. There were garbage everywhere, graffiti on the walls, meadows were dry and dusty, playgrounds nd benches were in decay. Finally in 1985 a plan was done for there next 15 years to reconstruct the park. A private fund was establish to finance the project.

Central Park on varsin mieletön paikka keskellä kaupunkia. Siellä voi kävellä paitsi perinteisen puistomaisissa maisemissa istutusten keskellä, myös pitkin metsäistä luontopolkua. Yksinkertaisesti mahtava paikka!

-----

Central Park is amazing place in the middle of a city. You can have a walk in a traditional park style among the flowers but also walk along a nature trail in a forest environment. Simply an amazing place!

Lisää syksyistä New Yorkia löytyy täältä!

Street Art

Street Art 

New York -kaipuu iski kun olen postannut Nykissä asuvista suomalaisista Finns Living Abroad -sarjassa. Aloin selailla ottamiani kuvia ja vaikutuin jälleen kerran ison ompun katutaiteesta. Sitä on aivan joka paikassa ja niin korkeatasoista. Tämän postauksen kaikki kuvat ovat tosi pienen alueen otoksia siinä Williamsburgin sillan kupeesta.

Vaikka Williamsburg Bridge ei ole yhtä ikoninen kuin Brooklyn Bridge, tykkään kävellä sitä pitkin. Autot menevät alapuolella ja juna vieressä aavistuksen kävelytietä matalammalla. Silta valmistui vuonna 1903 ja pituutta sillä on 2,2km, joten historian havinaa ja kuntoilua samalla kertaa. Varsinkin Williamsburgin päässä Brooklynin puolella on tosi paljon taidepöksäyksiä. Yksi kuuluisimmista on varmasti Williamsburgin Mona Lisana tunnettu seinämaalaus. 

Ensimmäiset graffitit ilmaantuivat 70-luvulla hip hopin myötä New York Cityn katukuvaan. Olen usein ihmetellyt miksi metrojen kyljissä ja niiden kulkureiteillä on niin paljon katutaidetta. No, juuri siitä syystä - ne ovat paikkoja joissa kukaan ei voi välttyä näkemästä niitä päivittäin. Jokainen taiteilija haluaa töidensä tulla nähdyksi. So simple is that.

Vielä tuosta Williamsburgin Mona Lisasta sen verran, että alunperin se oli vasta 17-vuotiaan brooklynilaisen Steven Paulin ottama valokuva samanikäisestä Ninasta. Steven voitti kuvalla taidepalkinnon vuonna 2014. Colossal Media toteutti siitä yhdessä nuorten taiteilijoiden kanssa 4-kerrosta korkean seinämaalauksen. Maalaus näkyy Broadway Avenuelle Bedford Avenuen kulmassa.

Pakistanista New Yorkiin tulleen Naveen Shakilin töitä ei voi välttyä näkemästä näillä hoodeilla. Naveen opiskeli arkktitehdiksi Skotlannissa ja työskenteli Australiassa ennen kuin hän sai pestin Estee Lauderilta New Yorkista. Taide veti kuitenkin enemmän puoleensa ja nykyään tämän itseoppineen taiteilijan teoksia näkyy ympäri maailmaa Lontoosta Melbourneen. 

Tässä postauksessa näkyy kasvoja Naveenin 'An Ode to All Refugees' -maalauksesta, jossa hän antaa kasvot pakolaisille.

Sillan kaiteiden välistä pilkistää italialaisen katutaiteilijan Jorit AGOchin maalaus. Hänelle tyypillistä on maalata kasvoihin heimoraidat.  Joritin töitä on ollut esillä mm. näyttelyissa Lontoossa, Berliinissä ja Sydneyssa. Joritin maalauksen vierestä kurkistaa osa brooklynilaisen Carl J. Gabrielin teoksesta. Carlin maalauksia löytyy New Yorkin ohella mm. Miamin Wynwoodista sekä yksityiskokoelmista.

Mona Lisa of Williamsburg by Colossal Media & Steven Paul

Finns Living Abroad

Finns Living Abroad

 Tällä kertaa vuorossa on näyttelijänä New Yorkissa työskentelevä Heini. Sarjan aikaisemmat postaukset löydät klikkaamalla Finns Living Abroad.

"Asun New Yorkissa, koska...

tämä kaupunki on minun kotini." Heini on 15-vuotiaasta lähtien nähnyt itsensä asumassa New Yorkissa eikä ole pystynyt kuvittelemaan itseään minnekään muualle. 

Heini muutti Amerikkaan 7 vuotta sitten. New Yorkiin hänet toi näyttelijäntyön maisteriopinnot. Opintoihin kuului myös vuosi Los Angelesissa. Kalifornian ikuinen auringonpaiste ei ollut Heinin mieleen, vaan mieli teki nopeasti takaisin New Yorkiin. Los Angeles tuntui liian hitaalta ja levittäytyneeltä. New York on kaupunki, josta hän saa valtavasti energiaa. 

Opiskeluaika isossa kaupungissa oli aivan ihanaa ja juuri sellaista kuin Heini oli kuvitellut, ellei jopa vielä ihanampaa. Vasta valmistumisen jälkeen alan realiteetit tulivat vastaan. Vaikka töitä on paljon tarjolla, on kilpailu kovaa. Samalla Heini etsi vielä itseään niin näyttelijänä kuin ihmisenäkin. Hänen  oivaltaessa muuttaa omaa suomalaista ajattelutapaansa, alkoi helpottaa. Amerikassa arvostetaan yrittämistä. Elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä. Huippuhetket tuntuvat upeammilta, kun niiden eteen on joutunut tekemään töitä. 

Aluksi Heini halusi sulautua joukkoon ja olla mahdollisimman amerikkalainen. Hän ei hakeutunut muiden suomalaisten seuraan. Nyt tilanne on toinen ja Heini on huomannut, että ulkomaalaisuuden ja suomalaisuuden korostaminen on etu ja vahvuus. Heinin vaalean ulkonäkö yhdistetään helposti Eurooppaan, mutta puheesta ei juuri kuule, että hän on muualta. 

Heini kokee, että viettää vielä jonkin asteista honey moonia kaupungin kanssa. Moni onkin ihmetellyt sitä, miten hän yhä edelleen jaksaa innostua tästä kaupungista niin paljon. Heinillä on tunne, että New York on aina jotenkin pitänyt hänen puoliaan - "You get what you give."

"Suosikkipaikkani New Yorkissa on...

Brooklyn Bridge, joka on hyvästä syystä tosi ikoninen ja klassikko, jopa kliseinen." Heini rakastaa Manhattanin siluettia eikä sitä näe itse saarella ollessa. DUMBOsta avautuu upea näkymä Manhattanille ja samalla näkee myös molemmat sillat - Brooklyn Bridgen ja Manhattan Bridgen.

"Ensimmäisenä vuotena, kun asuin New Yorkissa, juoksin usein aamuisin ja lenkki päättyi Brooklyn Bridgelle. Jokaikinen kerta sillalle päästyäni aloin itkeä, kun katsoin Manhattania ja ajattelin sitä, että mun unelma asua täällä on vihdoin totta."

Vieläkin Heini helposti herkistyy ja tippa tulee linssiin, mutta kuuden vuoden harjoittelun jälkeen Heini kertoo jo pystyvänsä pitämään itsensä kasassa.

"Kaipaan Suomesta...

hmm, en oikeastaan mitään, koska tiedän pääseväni Suomeen melkein milloin vain haluan. Joskus tosin tulee mieleen Prisman irtokarkit, mutta aika harvoin." Heini kertoo, että tunneside suomalaisiin juttuihin on pienentynyt vuosien myötä. Hän tuntee, että perhe on lähellä, vaikka monesta välimatka saattaisi tuntua pitkältä. Yhteyttä Suomessa oleviin läheisiin on helppo pitää tällaisena digikautena. 

Heini käy Suomessa pari kertaa vuodessa, kesällä ja jouluna. Varsinkin kesällä, kun Suomen matka lähestyy, Heini alkaa selkeästi kaipaamaan enemmän luontoa. Silloin tulee helposti kova ikävä luonnon ääniä - sitä kun ei todellakaan ole mitään muuta kuin niitä luonnon omia ääniä, laineiden liplattelua, lehtien kahinaa - ja mennä mummolan metsään sammaleiden sekaan makaamaan.

Vuodet ulkomailla ovat muuttaneet Heiniä monella tapaa, mutta siitä huolimatta sielu ja sydän ovat samat. Heinin kaveripiiri New Yorkissa on hyvin erilainen kuin mitä se oli Suomessa asuessa. Nyt Heinin ympärillä on monista eri kulttuureista tulleita ystäviä. Tämä antaa uutta näkökulmaa ja ylipäänsä suhtautumista asioihin.

"Tulevaisuus...

on New Yorkissa. Toisaalta olen myöskin erittäin 'never say never' -tyyppinen ihminen ja avoin muutoksille niin elämässä kuin omissa tuntemuksissanikin." Vaikka tällä hetkellä Heini tuntee vahvasti, että elämä on ehdottomasti New Yorkissa, voisi hän kuvitella palaavansa Suomeen vanhempana. Ideaalitilanteessa hänellä olisi kaksi kotia - toinen New Yorkissa ja toinen Suomessa. Vielä ei ole aika suunnitella tulevaa niin pitkälle. Elämä on tässä ja nyt.

Löydät Heinin myös instagramista, klik klik! 

PS. Heini tekee yhdessä ystävänsä Emman kanssa hauskaa, rentoa ja mielenkiintoista podcastia elämästä New Yorkissa. Nykasen naiset -podcast löytyy täältä!

Finns Living Abroad

Finns Living Abroad

Tässä blogini toinen postaus uudesta sarjasta, joka kuvaa ja kertoo lyhyesti ulkomailla asuvien suomalaisten mietteitä uudesta kotipaikastaan. Tällä kertaa vuorossa Kaisa.

"Asun New Yorkissa, koska...

tämä kaupunki on jazzin kehto." Kaisan toi New Yorkiin alunperin vaihtovuosi Manhattan School of Musicissa. Hän on jazzkontrabasisti ja tuli Sibelius akatemian jazzosastolta vuodeksi vaihtoon. Kaisa pääsi Manhattan Schoolin maisteriohjelmaan varsinaiseksi opiskelijaksi ja jäi toiseksi vuodeksi. Nyt New Yorkissa on vierähtänyt jo neljä vuotta. Heti opiskeluvuosien jälkeen töitä alkoi tulla ja Kaisan omat verkostot olivat kasvaneet sen verran, että tuntui houkuttelevalta jäädä kaupunkiin pidemmäksi aikaa. 

Kaisa on freelance-muusikko ja hänellä on myös oma bändi Kaisa's Machine. Tällä hetkellä hän säveltää materiaalia bändin toiselle levylle. Bändi on koko ajan toiminnassa ja tekee keikkoja, vaikka se ei olekaan Kaisan päätyö.  Hän työskentelee pääasiassa sidemaninä eri kokoonpanoissa New Yorkissa sekä kiertueilla muualla USA:ssa.

Alkuaikojen New York -hurmos on jo vähän laantunut ja elämä on arkipäiväistynyt, mutta siitä huolimatta se aina välillä putkahtaa pintaan. Tällaisia hetkiä ovat esimerkiksi pitkälliset Villagessa vietetyt jazzhengaukset. Myös liikkuessa SoHossa ja vaikka Sugar Hillissä muistaa, että ahhh, asun New Yorkissa!

Kaisan työ on hyvin sosiaalista ja hän tapaa päivittäin uusia ihmisiä. Usein aksentista huomaa ettei hän ole ihan natiivi, Sitä kautta tulee puheeksi Suomi, mikä onkin hyvä keskustelunaihe small talkissa.

New Yorkissa on myös ihan parasta se, että kotikulmilla on aina jokin deli tai kauppa auki vuorokauden ajasta riippumatta.

"Suosikkipaikkani New Yorkissa on...

Sugar Hill Harlemissa." Kaisa asuu lähellä tätä aluetta ja muutenkin sen kiehtova historia kiinnostaa. Alue on ollut 1930-luvulta lähtien kulttuurin kehto ja monien kuuluisien jazzmuusikoiden ja säveltäjien, kuten Duke Ellingtonin, Billy Strayhornin sekä Billie Holidayn koti. aikanaan Sugar Hillissä asui pääasiassa hyvätuloisia kultturellejä ja menestyneitä afroamerikkalaisia. Sugar Hill olikin tunnettu "makeasta" elämästä ja siitä se sai myös nimensä. 

Sugar Hillin arkkitehtuuri on tyylikästä, pääasin brownstoneja ja townhouseja sekä linnamaisia taloja. Suurin osa harlemin jazzklubeista on kadonnut. Nykyään klubit ovat keskittyneet Greenwich Villageen. Historian havinan voi silti yhä tintea Harlemissa.  

"Kaipaan Suomesta...

Asioiden läpinäkyvyyttä ja toimivaa palvelua."  Kaisa on huomannut, että New Yorkissa hyvä palvelu on tosi paljon kiinni  tipeistä. Paikoissa kuten virastoissa, joissa tipit eivät toimi, on asioiden hoitaminen ja palvelu usein aika surkeaa.

Kaisa käy Suomessa sekä muualla Euroopassa melko aktiivisesti, pääasiassa soittohommien johdosta. Suomen kesä on sellainen jota Kaisa ei halua missata ja silloin hän haluaa olla Suomessa vähintään pari viikkoa.  Kesäisin Suomessa on myös monia jazzfestivaaleja.

Kaisa kaipaa Suomesta myös virkistävää pulahdusta avantoon!

-

"Tulevaisuus...

 New Yorkissa kulkee aikalailla vuosi kerrallaan."  Kaisan artistiviisumi on voimassa vuoden 2021 kesän lopulle, joten ainakin siihen asti hän on pääasiassa NYC:ssä. Jatko riippuu työ- ja keikkailutilanteesta.

Lisää Kaisasta ja keikoista täältä.


Käy kurkkaamassa myös ulkomailla asuvan Miran mietteitä tästä!

Finns Living Abroad

Finns Living Abroad 

Mielessäni on jo pitkään ollut ajatus tehdä blogipostauksia ulkomailla asuvista suomalaista. Julkaista heidän kuviaan ja mietteitään siitä millaista on asua ja elää Suomen ulkopuolella. Plakkarissa on pinkka kuvia, joten ei muuta kuin pistetään tarinat jakoon. Aloitetaan Mirasta. 

"Asun New Yorkissa, koska...

silloiselle poikaystävälleni nykyiselle miehelleni tarjottiin täältä töitä." Mira muutti New Yorkiin 2 vuotta sitten yhdessä britti miehensä kanssa. Ennen New Yorkiin muuttoa pariskunta asui Lontoossa. Varsinaisia suunnitelmia maiseman vaihtoon heillä ei ollut, mutta kun mahdollisuus tarjoutui, päättivät he pakata kamat ja lähteä Atlantin toiselle puolelle. Mira ei ollut aikaisemmin edes käynyt New Yorkissa, joten muutto oli todellinen hyppy tuntemattomaan.

New York on hyvin kansainvälinen kaupunki, mutta siitä huolimatta sinne ei noin vain tulla töihin. Vaatii paljon oma-aloitteisuutta, vaivaa sekä aikaa löytää sponsori, joka tukee työviisumin saamista. Miran kova työ ja vaivannäkö palkittiin ja nyt hän työskentelee mieluisissa toimistotehtävissä Manhattanilla. 

Mira tuntee olonsa tervetulleeksi New Yorkissa. Vaikka kyseessä on suurkaupunki, ovat ihmiset hyvin ystävällisiä. Mira kertoo, että hänet kyllä tunnistetaan ulkomaalaiseksi, mutta aksentin perusteella ei osata sanoa mistä maasta hän on tullut. Kun hän sitten kertoo, että on Suomesta, niin usein ihmiset ovat ihmeissään, koska eivät ole ennen tavanneet ketään suomalaista. New Yorkista löytyy niin monenlaista kansalaisuutta ja aksenttia, että sinne sulautuu mukavasti mukaan.

Myös suomalaiselle tutut neljä vuodenaikaa, ovat asioita joista Mira tykkää.  Kesä on pidempi ja lämpimämpi kuin Suomessa ja talvella tulee yleensä ainakin jonkin verran lunta.

New Yorkin ruoka- ja kulttuuritarjonta on aivan omaa luokkaansa monipuolisuudellaan ja tasollaan. Joskus kuitenkin kaipaa pois tutuista maisemista ja se onnistuu vaivattomasti vuokraamalla auton tai buukkaamalla lentoliput.

Se, että New Yorkista on helppo tehdä lyhyitä ja vähän pidempiäkin reissuja on suurta plussaa. Maiseman vaihdos onnistuu hetkessä kun vuokraa auton ja lähtee Upstate New Yorkiin maaseudun rauhaan. Sieltä löytyy hyviä hiking-reittejä sekä ravintoloita ja olutpanimoita, joista tulee reissujen kivoja kohokohtia. Tunnissa tai parissa pääsee autolla myös ihanille rannoille.

New Yorkista on helppo tehdä myös ex tempore irtiottoja ja lentää vaikka Miamiin, Bahamalle tai Meksikoon. Kohteisiin pääsee todella nopeasti ja itärannikolla aikavyöhyke pysyy samana. Nämä mahdollisuudet ovat ihan huippujuttuja ja sellaisia joita Mira ja hänen miehensä ovat mielellään hyödyntäneet.

Negatiivisena puolena New Yorkissa asumisessa on arjen kalleus. Ruoka on kallista samoin ulkona syöminen, jota muuten paikalliset harrastavat ihan päivittäin.

"Suosikkipaikkani New Yorkissa on...

McCarren Park Brooklynissa." Miran koti sijaitsee puiston laidalla ja sinne on aina mukava piipahtaa hetkeksi pois kaupungin hälinästä. Aamulla  Mira vetää lenkkarit jalkaan ja lähtee juoksulenkille McCarren Parkiin. 

Puisto on kuin toinen maailma eikä se koskaan ole tylsä - aina löytyy tekemistä. McCarren Parkissa on mahdollisuus pelata baseballia, jalkapalloa, tennistä, skeittailla, kävellä, juosta, istuskella ja lukea kirjaa. Lauantaisin puistossa on farmes' market, jolloin myynnissä on lähitilojen tuotteita kananmunista kauden vihanneksiin ja hedelmiin.

Miran kotikulmat Brooklynissa muistuttavat Lontoota. Tunnelma on kylämäinen ja kodikas.

"Kaipaan Suomesta...

luontoa." Juuri tämän vuoksi Mira valitsi suosikkikohteekseen puiston. Siellä luonto on niin lähellä kuin kaupungissa vaan voi olla. Kuvien ottohetkellä puistossa oli ruokatapahtuma ja ympärille levisi herkullinen tuoksu, joka toi Miran mieleen paistetun makkaran hiihtolenkin jälkeen lapsuudessa Suomessa.

Ylipäänsä sellaista arkisten asioiden hoitamisen helppous sekä julkinen terveydenhoito ja toimiva julkinen liikenne ovat myös asioita joita Mira kaipaa Suomesta. Tietty rehtiys ja sitä ettei asioista tehtäisi turhan monimutkaisia.

Mira käy Suomessa kerran vuodessa. Mieli tekisi käydä useammin, mutta lentojen hinta, jetlag ja vapaapäivien vähyys vaikuttavat kaikki siihen ettei koneeseen hypätä tosta vaan kuten Euroopassa asuessa. Suomalaisuutta Mira pitää yllä mm. käymällä New York Rangersin lätkäpeleissä (suomalainen Ville Meskanen pelaa Rangersisssa tällä hetkellä), ostamalla säännöllisesti lonkeroa, jota on alettu maahantuomaan ja leipomalla kotona ruisleipää kun himo iskee.

"Tulevaisuus...

on avoin." Nyt Miran koti on New Yorkissa ainakin vielä muutama vuosi, mikäli vaan viisumien uusiminen onnistuu.  Koti-ikävä Eiurooppaan on kova, mutta työmahdollisuudet ovat New Yorkissa paljon paremmat kuin esimerkiksi Lontoossa.