Finns Living Abroad
Tässä blogini seuraava postaus sarjasta, jossa kuvaan ja kerron lyhyesti ulkomailla asuvien suomalaisten mietteitä uudesta kotipaikastaan. Tällä kertaa vuorossa Heidi.
"Asun New Yorkissa, koska...
suurkaupungin energia ja ihmisten monimuotoisuus ja paljous kiinnostivat ja se myös tuntui ja tuntuu yhä vapauttavalta." Heidi saapui New Yorkiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Kaikki alkoi siitä, kun Heidi oli esiintymässä Helsingissä tanssijan kanssa, joka kertoi New Yorkin matkastaan. Tanssijan kuvailema suurkaupungin energia sai Heidin kiinnostumaan matkustamisesta New Yorkiin. Myös tanssin energia ja syke tekivät vaikutuksen. Ei mennyt kauan kun Heidi ja hänen ystävänsä pakkasivat matkalaukut ja tytöt lähtivät kuukaudeksi New Yorkin sykkeeseen. Rahaa ei paljon ollut, mutta se ei menoa haitannut. Chinatownin kiinalainen uusi vuosi tekikin sitten todellisen vaikutuksen - "wow, tänne haluan tulla takaisin!"
Tanssi toi Heidin useampaan otteeseen takaisin New Yorkiin. Vuodesta 2011 hän on asunut kaupungissa vakituisemmin. Tällä hetkellä Heidi työskentelee oman tanssipainotteisen hyvinvointimetodin parissa. Tämä tuli ajankohtaiseksi, kun Heidi joutui auto-onnettomuuteen eikä kyennyt pitkään aikaan liikkumaan kuten oli tottunut. Samoihin aikoihin homeallergia alkoi vaivata ja tähän kaikkeen liittyvä stressi vain pahensi tilannetta. Heidin paino alkoi nousta holtittomasti.
Heidi tietää mistä puhuu. Hän laihdutti yli 20kg. Juuri näihin hänen omiin kokemuksiin pohjautuen hän alkoi työstää hyvinvointiohjelmaa, joka auttaisi omaksumaan pysyvän ja mielekkään elämäntapamuutoksen.
"Jos menen talomme yläkerrokseen, näen Manhattanin, Jersey Cityn ja jopa hieman Brooklynia. Vieläkin on absurdia ajatella, kuinka ympärillä on koko ajan miljoonia ihmisiä. Tämä tarkoittaa myös mahdollisuuksia niin hyvässä kuin pahassa."
"Suosikkipaikkani New Yorkissa on...
Tear Drop -puisto." Heidi valitsi kuvauspaikaksi tämän puiston sekä vieressä olevan Rockefeller Parkin. Tänne hän tulee usein lapsensa kanssa lautalla Jersey Cityn puolelta. Heidin mies työskentelee lähistöllä ja alue on tuttu myös Heidin appiukolle, joka työskenteli kapteenina Ellis Islandille ja Vapaudenpatsaalle kulkevalla lautalla. Myös Heidin mies leikki vapauden patsaan juurella pienenä, ei siis mikään ihme, että puisto tuntuu aivan erityiseltä paikalta.
Mukavaa myös se, että perheen koti Jersey Cityn puolella näkyy täältä puistosta.
Tear drop -puisto on luonnonomainen paikka. Siellä on kallioita, jotka muistuttavat Suomesta. Alue on siisti ja rauhallinen, joten se sopii lapsen kanssa leikkimiseen. Heidillä on täällä tuttuja ja parin korttelin päästä löytyy Whole Foods, joka on Heidin mukaan toimivin ruokakauppa. Aivan lähietäisyydellä on museoita. Viimeisin kiinnostava kohde, jossa Heidi on vieraillut, oli Poet's House.
Alue, jolla puisto sijaitsee, oli vielä muutama vuosikymmen sitten joutomaata. Nyt tilalla on kauniita puistoja sekä high end -asuintaloja. Heidi onkin naureskellut kavereidensa kanssa että "tultiin taas leikkimään kaatopaikalle".
Alue on hyvä muistutus siitä, että kaikki on mahdollista. Heidi sanookin, että meidän tulisi pitää juuri tämä mielessä, varsinkin nyt kun pyrimme hidastamaan ilmastonmuutosta - se on mahdollista.
"Kaipaan Suomesta...
perhettä, luontoa sekä tiettyjä fiiliksiä, jotka ovat sidonnaisia paikkoihin ja kulttuuriin." Ulkomailla asuessa Heidi on huomannut, että isänmaallisuus sekä sellainen 'Suomi on paras' -fiilis korustuu. Aikaisemmin vaikutti siltä, ettei New Yorkissa tiedetä Suomesta mitään, mutta nyt tilanne on muuttunut ja Suomi on jo melko paljon esillä. Monet tietävät Kimi Räikkösen, vaikka Formula-1 ei Amerikassa ole yhtä suosittua kuin Euroopassa. Hauska yhteensattuma on se, että Heidin lääkärin poika on opiskellut kuvausta Paola Suhosen kanssa, joten Suomi on tullut tutuksi (heh!).
Heidi perheineen välttää turhaa lentämistä ympäristöön liittyvistä syistä. Viime Suomen vierailusta onkin jo kulunut neljä vuotta. Lentäminen on myös kallista. Heidi päättänyt, että seuraavan kerran kun he ovat menossa Suomeen, viettävät he siellä pidemmän aikaa.
Heidi on omaksunut vahvan "olen ulkomaalainen" -identiteetin. Hänestä onkin tuntunut hämmentävältä, kun viime aikoina on tullut muutama tilanne vastaan, jossa häntä on luultu paikalliseksi. Ehkä aksentti on jo kadonnut.
"Tuntuisi epäaidolta käyttäytyä ‘amerikkalaisesti’ - mitä ikinä se nyt tarkoittaakin. Amerikan vaikutuksen toki huomaan Suomessa käydessä kun tietyt tavat ovat mukautuneet paikallisiin. Esimerkiksi “small talk” on luontevampaa USA:ssa kuin Suomessa, mutta Suomessa tulee mielenkiintoisempia vastauksia, jos juttelun aloittaa ja se sattuu käynnistymään."
"Tulevaisuus...
näyttää mielenkiintoiselta ja haaveenani on ollut jo pitkään perustaa taiteilijaresidenssi." Heidi haluaisi sen olevan avoin myös uransa alussa oleville taiteilijoille sekä taiteen opiskelijoille ja harrastelijoille.
Luovuus on iso osa hyvinvointia ja ehkä tämä residenssi voisi olla eräänlainen hybridi, jossa yhdistyisi taide sekä hyvinvointi.
Lisää Heidistä ja hänen kehittämästään hyvinvointimetodista
täältä!
Kiitos, Heidi, ihanasta palautteesta!
"Haluan myös mainita että oli todella luontevaa olla sun kuvattavana!"
