Finns Living Abroad

Aurinkorannikolla asuu talvisin noin 25 000-30 000 suomalaista, joista noin puolet majailevat Fuengirolassa. Ympäri vuoden vakituisesti reilut 6 000 suomalaista on löytänyt kotinsa Malagan alueelta. Yksi heistä on Terhi, jonka sattuma toi Fuengirolaan vuonna 2007.

"Asun Fuengirolassa, koska...

paikka tuntui heti kodilta." 

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Terhi oli 5-vuotiaasta asti halunnut poliisiksi. Ammattihaave oli vahva eikä vaihtunut vuosien varrella. Hän muutti 21-vuotiaana Tampereelle, mutta ennen poliisikouluun menoa Terhi halusi vielä käydä jossain ja nähdä maailmaa. Hänestä tuntui, että poliisiksi valmistuttuaan elämä vakiintuisi Suomessa eikä siitä sitten enää lähdettäisi minnekään. Nyt olisi siis vielä tilaisuus viettää vuosi ulkomailla. Paikaksi valikoitui Fuengirola ja koulutukseksi urheiluhierojan vuoden opinnot. 

. Espanja tuntui välittömästi kodikkaalta ja oikealta paikalta elää. Vaikka Terhillä ei ollut vielä kieli hallussa, päätti hän opintojen jälkeen jäädä Fuengirolaan. Lopullisen sinetin päätökselle toi rakkaus. Terhi tapasi tulevan miehensä Juanin kymmenen vuotta sitten ja kun perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, piti uudelleen punnita kumpaan maahan asetutaan.  Espanja voitti. Nyt perheeseen kuuluu 2 ihanaa tytärtä Lilja ja Minttu.

Aivan aluksi Terhistä saattoi huomata, että hän on ulkomaalainen, mutta vastaanotto oli tästä huolimatta aina positiivinen. Muutenkin hän otti paikallisten huomautukset huumorilla eikä välittänyt vaikkei espanja aina mennyt täysin kieliopin mukaan. Puhumalla kieltä oppii parhaiten. Myös Juanin englanti on vuosien varrella kehittynyt huimasti. 

Terhiä naurattaa, kun hänen miehensä kutsuu häntä leikkisästi 'quiriksi'. Se on espanjalaisten nimitys ulkomaalaisille. Siihen Terhi vastaa napakasti 'soy bolichera' - 'olen losbolicheralainen'. Vuosien varrella Terhi on myös tottunut siihen, että Espanjassa kaikki puhuvat samaan aikaan ja toistensa päälle. Usein myös äänen voimakkuus kohoaa, mutta tunnelma on silti lämmin ja rakastava. Fiilis on usein samanlainen kuin TV-sarjan Serranon perheessä - tämä jos mikä sopii sosiaaliselle, puheliaalle ja seuraa rakastavalle Terhille.

"Suosikkipaikkani Fuengirolassa on...

hieman kaupungin ulkopuolella oleva campo.  Se on sellainen maaseutumainen metsäinen alue, jossa myös frisbeegolfpaikka. Sinne on mukava mennä koko perheen kanssa." Lapset saavat leikkiä ja juoksennella luonnossa. Myös perheen kaksi koiraa viihtyvät mukana.

Terhille tärkeä paikka - tai paremminkin hetki - on katulätkän pelaaminen Rosario-puistossa. Tutors-joukkue kokoontuu 2 kertaa viikossa pelaamaan. Koronan aiheuttaman ulkonaliikkumisrajoituksen johdosta pelit menivät keväällä tauolle - se oli kova paikka liikkumaan tottuneelle Terhille. Puisto on sopivan lähellä kotia ja myös lapset voivat tulla mukaan ja leikkiä siellä ohjatusti. 

Ensimmäisenä suosikkipaikkana listalla on tietysti perheen oma tapasbaari Bar 55 Los Bolichesissa. Terhin mies on tehnyt kovasti töitä ja kehittänyt liiketoimintaa, minkä takia paikka on nyt siinä vaiheessa ja hyvässä maineessa kuin mitä se tänä päivänä on. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Korona on tietysti vienyt asiakkaita lomailijoiden puutteen takia, mutta onneksi paikalliset ovat säilyneet uskollisina asiakkaina ja aina uusiakin ohikulkijoita astuu sisään. Tapastarjonta on monipuolista ja herkullista. Paikka on auki puolesta päivästä kello viiteen iltapäivällä ja illalla uudelleen kahdeksasta puoleen yöhön. Lounasaika kahdesta eteenpäin on kiireisintä ja tapasvitriini tyhjenee nopeasti.

"Kaipaan Suomesta...

perhettä ja ystäviä. Minulla on neljä siskoa ja isoveli. Heillä on tietysti siellä oma elämä, mutta pidämme tiiviisti yhteyttä." Terhi kaipaa myös kävelyä Suomen kauniissa luonnossa ja kaikkia niitä puhtaita tuoksuja. Yksi Terhin kaipaama asia on suomalaisille tärkeä sauna. "Se ei vaan ole sama täällä. Suomessa käydessämme vanhempieni ulkosauna lämpenee joka toinen päivä."

Suomi näkyy perheen kotona ja arjessa. Terhi puhuu lapsilleen suomea, sillä hänestä on tärkeää, että he pystyvät kommunikoimaan myös Suomessa asuvien sukulaisten ja varsinkin isovanhempien kanssa. Terhin mies on ylpeä vaimonsa suomalaisuudesta ja hän tykkää olla Suomessa sekä on kiinnostunut Suomen asioista. 

"Suomi on hyvä maa. En lähtenyt sieltä pakoon mitään tai ollut tyytymätön elämääni."

"Tulevaisuus...

jatkuu Espanjassa, mutta haaveenani olisi jossain vaiheessa muuttaa vuodeksi Suomeen. Näin mieheni oppisi minusta lisää ja ymmärtäisi paremmin, miksi toimin tietyllä tavalla." Vaikka Terhin mielestä maassa pitää elää maan tavalla, ei hän halua kokonaan menettää niitä omia lapsuudessa oppimiaan asioita vaan jatkaa tiettyjä suomalaisia perinteitä myös omille lapsilleen. "Totta kai meidän perheessä on kulttuurieroja, mutta yhteinen pyrkimyksemme on löytää balanssi kahden kulttuurin välillä."

Lisää ulkomailla asuvien suomalaisten mietteitä löytyy täältä!

Finns Living Abroad - Jaanan koti on Budapestissa

 

Finns Living Abroad

Aloitin vuoden alussa postaussarjan ulkomailla asuvista suomalaisista. Kuvaan haastateltavia heidän itse valitsemissaan lempipaikoissaan ja kerron lyhyesti heidän ajatuksiaan uusilta kotikulmilta. Tällä kertaa lähdin kauniina kesäiltana kuvaamaan Budapestissa asuvaa Jaanaa.

  

Budapest alkaa olla Suomen lisäksi niitä ainoita maita, jotka ovat tilastollisesti vielä covid19-tartunnoissa vihreän puolella. Unkarissa alettiin heti keväällä sulkemaan rajoja ja otettiin maskit käyttöön, sekä myös ulkonaliikkumista ja joukkokokoontumista rajoitettiin tuntuvasti. 

"Asun Budapestissa, koska...

tämä kaupunki on monikasvoinen. Budapestissa on kulttuuri- ja vapaa-ajan tarjontaa kaikkeen makuun ja mielitekoon". Jaana kuvailee kaupungin tunnelmaa rennoksi ja suvaitsevaiseksi. Se on kahden miljoonan asukkaan suurkaupunki, mutta samalla jokainen kaupunginosa on oma pikkukaupunkinsa. Tämä tekee Budapestista suurkaupungin, jossa on helppo elää. 

Jaana saapui ensimmäisen kerran Unkariin vuodeksi opiskelijavaihtoon. Palattuaan Suomeen hän työskenteli Kuopion yliopistolla ja tuli tällä kertaa työnvaihdossa Budapestiin kolmeksi kuukaudeksi. "Sillä tiellä olen vieläkin!" 15 vuotta Budapestissa on tullut jo täyteen.

Jaana on integroitunut hyvin unkarilaiseen yhteiskuntaan. Aivan ensimmäiseksi hän päätti opetella kielen, kunnolla. Nykyään Jaanalla on kieli hallussa eikä häntä enää tunnisteta ulkomaalaiseksi. Jossain yhteydessä hänen puheessaan saattaa olla pieni vivahde, mutta tällöinkin vastapuoli epäilee hänen olevan Slovakian unkarilainen.

"Suosikkipaikkani Budapestissa on...

Margit-saari. Újlipótvárosissa asuvana käytännässä Margit-saari on minun takapiha ja terassi." Aamulenkit saarta kiertävällä juoksuradalla sekä piknikit hyvin hoidetuilla viheralueilla ovat asioita, joista Jaana nauttii. Silloin kun lämpömittari kohoaa kolmenkympin yläpuolella, on mukava pulahtaa Margit-saaren uimalan viileään veteen. 

Eikä pidä unohtaa, että saarella saa mukavasti lenkitettyä myös vinttikoirat. Jaanalla on afgaaninvinttikoira Shalimar sekä saluki eli persianvinttikoira Baysan. Monen vuoden ajan Jaanalla meni lähes jokainen viikonloppu pakatessa koirat ja kamat autoon ja suunnatessa Euroopan koiranäyttelyihin. Upeat Shalimar ja Baysan kahmivat lukuisia palkintoja. Nyt koiravanhukset viettävät ansaittuja eläkepäiviä.

Eläinrakkaalla Jaanalla on toki myös muitakin lemmikkejä - kääpiösnautseri Petrik, kissat Hollis ja Szelim sekä papukaijapariskunta Aida ja Artur. Kuulostaa aikamoiselta vilskeeltä, mutta tunnelma Jaanan kotona on rauhallinen ja paikat järjestyksessä.  

"Kaipaan Suomesta...

saunaa, luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Puulla lämmitetyn kotisaunan tunnelmaa ei voita mikään." Unkarista löytyy monia mahtavia vaellusreittejä ja kaunista luontoa, mutta Jaana kaipaa Suomen luonnossa kasvaneena juuri sinne aitoon Suomen luontoon. "Pandan lakut on kanssa aika kiva juttu", jatkaa Jaana samaan hengen vetoon.

Jaana pitää tiiviisti yhteyttä Suomessa asuviin vanhempiin ja veljen perheeseen sekä ystäviin. Budapestista lentää Helsinkiin parissa tunnissa. Koronakeväänä ei tietenkään kukaan matkustanut, mutta heinäkuussa Finnair aloitti taas lennot Suomen ja Unkarin välillä. Tällöin myös Jaana pääsi piipahtamaan vanhempiensa luona.  

"Tulevaisuus...

ja kotini on täällä." Jaanaa kuitenkin mietityttää, miten tulevaisuudessa vanhempien ikääntyessä järjestää käytännön asiat kahden maan välillä. Hän kuitenkin luottaa siihen, että hommat saadaan ratkaistua silloin kun sen aika on. 

"Niin pitkään kuin lentokoneen laskiessa Budapestin Liszt Ferencin lentokentälle ensimmäinen ajatukseni on, että ihana olla taas kotona, olen oikeassa paikassa."

Finns Living Abroad - Antti-Jussi Budapestissa

Finns Living Abroad

Korona sekoitti koko kevään aikatauluja, mutta vihdoin viime viikolla sain kuvattavaksi Budapestissa asuvan Antti-Jussin. Tässä postauksessa käymme läpi hänen ajatuksiaan siitä miltä Budapest on tuntunut kotikaupunkina.

"Asun Budapestissa, koska...

kotini on täällä. Tuntuu, että 21vuotta Budapestissa on mennyt hujauksessa. Ajan kulun huomaa parhaiten kavereiden ja sukulaisten lapsista heidän kasvaessa niin kovaa vauhtia." Antti-Jussin toi Budapestiin alunperin rakkaus. Suhteen päättyessä hänen elämänsä oli kuitenkin  jo asettunut tähän miljoonakaupunkiin eikä hän edes harkinnut Budapestista pois lähtemistä.

"Budapestissa tunnen olevani kuin kala vedessä", hän kuvailee. Kahden miljoonan asukkaan kaupunki koostuu monesta pienestä kaupunginosasta, mikä tekee suuren kaupungin tunnelmasta pienen ja kodikkaan. Jokaisessa kaupunginosassa on palvelut lähellä eikä niistä tarvitse lähteä isoihin marketteihin ruokaostoksille. Tästä huolimatta Budapest on kuitenkin suurkaupunki ja siellä voi halutessaan sulautua joukkoon jopa täysin anonyymisti.

"Suomalaisen on helppo olla täällä." AJ ei ole kokenut, että häntä kohdeltaisiin tai häneen suhtauduttaisiin mitenkään ulkomaalaisena. Tähän on varmasti vaikuttanut se, että hänellä on kieli hallussa. "Vuosi siinä meni ja vieläkin opin uusia sanoja lähes päivittäin."
Itse hän kuitenkin tuntee maiden kulttuurilliset erot. Tämä antaa tietyn vapauden asettua välillä ulkopuolelle ja tarkastella asioita hieman etäämpänä.

"Suosikkipaikkani Budapestissa on...

Tonavan ranta. Joki jakaa suurkaupungin kahtia ja sen rannoilla voi lenkkeillä ja harrastaa muuta toimintaa. Tonava on henkireikä keskellä kaupunkia." Täältä näkee kerralla suuren osan kaupunkia - Budan puoli rakentuu kukkuloille kun taas Pestin puoli on tasaista. Budapestin kohdalla Tonavan yli kulkee 8 siltaa. Vanhin silloista on vuonna 1849 avautunut Ketjusilta ja uusin on Megyerin silta, joka valmistui vuonna 2008.

"Kaipaan Suomesta...

merenrantaa." Porvoosta kotoisin olevalla Antti-Jussilla on ollut tapana käydä Suomessa 3-4 kertaa vuodessa, lähinnä keväisin, kesäisin ja jouluna sekä perhetapahtumissa ja ystävien merkkipäivillä. Viimeisen vuoden aikana ennen korona-pandemiaa Suomessa käynnit tihenivät ja AJ kävi katsomassa iäkästä isäänsä jopa 1-2 kertaa kuukaudessa.

Parisen vuotta sitten työpaikan vaihdon yhteydessä AJ harkitsi Suomeen paluuta ensimmäistä kertaa. Mielenkiintoisen työn löytyminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi. Hänen telealan työkokemuksensa ja ammatillisen tiedon hyödyntäminen ei onnistuisi Suomessa, sillä maassa ei yksinkertaisesti ole tarjolla riittävästi alan työpaikkoja. AJ:lle sanottiinkin, että Lontoo olisi hänen tietotaidoilleen oikea paikka. Mielenkiintoinen työ löytyi kuitenkin kaikeksi onneksi Budapestista.

"Tulevaisuus...

voisi hyvinkin olla Suomessa, mutta lähitulevaisuus on täällä Budapestissa." AJ korostaa, ettei koskaan ole pitänyt synnyinmaataan ikävänä paikkana tai sellaisena, josta olisi päästävä pois. No, mitä nyt kelit eivät ole sieltä parhaimmasta päästä. Suomessa on paljon hyviä puolia ja varsinkin omien vanhempien kautta hän on ymmärtänyt, kuinka tärkeää on hyvät ja toimivat sairaalapalvelut.
Ehkä eläkepäiviksi AJ hankkii maalta oman mökin, jossa saa olla omassa rauhassa ja nauttia puhtaasta luonnosta.

Tällä hetkellä Budapestissa on helppo ja mukava olla. Mikäli jostain muualta tarjoutuisi huippumielenkiintoinen työ, olisi hän valmis harkitsemaan muuttoa, mutta haluaisi kuitenkin säilyttää yhteyden Budapestiin ja pitää kaupungissa kakkosasunnon.

Tässä myös linkki tähän mennessä mukana olleiden kertomuksiin ja kuviin Finns Living Abroad.

Finns Living Abroad - Fysioterapeuttina Marbellassa

Finns Living Abroad

Matkustus Espanjaan alkaa olla taas mahdollista. Ehdin piipahtaa Sarin luona Marbellassa ennen kuin koronavirus iski todenteolla. Finns Living Abroad -postaussarjassa esittelen ulkomailla asuvia suomalaisia ja kerron lyhyesti heidän mietteitään uudesta kotimaastaan. Kuvauspaikkoina on heidän itse valitsemansa lempipaikat.

"Asun Marbellassa, koska...

tämä on niin espanjalainen, mutta samalla hyvin kansainvälinen kaupunki plus että täällä on meidän sukua eikä tämä ole sellainen tyypillinen turistikohde." Nyt Sari on asunut miehensä ja poikansa kanssa Marbellassa 13 vuotta. Koko ajan samassa paikassa, samassa talossa. 

Sari ja hänen espanjalaiset sukujuuret omaava miehensä olivat alkaneet pohtia, voisivatko he kenties asua jossain muualla kuin Suomessa. Ratkaisevaa ja rullat pyörimään saanut hetki oli se, kun mies sanoi, ettei han enää halua asua Suomessa. Hän halusi vaan palata synnyinseuduilleen, jossa jokapäiväinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on helpompaa. Perheen muuttoa helpotti todella paljon se, että heillä oli jo entuudestaan tuttuja ihmisiä -niin sukulaisia kuin ystäviäkin - uudessa kotikaupungissa.   

Kaikki terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä on lähellä Sarin sydäntä. Hän on ammatiltaan sekä tanssija että fysioterapeutti. Sari toimii itsenäisenä yrittäjänä ja antaa hoitoja Marbellan lisäksi myös suomalaisten suosimassa Fuengirolassa. Sari on ehdottomasti sitä mieltä, että Marbellassa on kaikki edellytykset hyvinvointiin. Kaupunki on kerrassaan upea paikka. Sari ylistää sen valoa ja värejä sekä monipuolista tuoreiden kasvisten ja hedelmien määrää. Myös mielekästä tekemistä ja aktiviteetteja löytyy vaikka millä mitalla. Meren ja vuorten läheisyys tarjoaa kokonaisvaltaista hyvinvointia - mieli lepää upeissa maisemissa ja kroppa saa haastetta. 

"Marbellan ilmapiiri on rauhallinen ja hyvinvointiin sopia eikä se mene sillä tavalla yli, että väkisin väännettäisiin sitä hyvinvointia, vaan se on jotenkin ihan selvä juttu täällä ja tulee luonnostaan ja helposti", luonnehtii Sari kotikaupunkiaan.

 Suosikkipaikkani Marbellassa on

meidän koti. Se on todella tärkeä paikka rauhoittumiseen." Ennen nuorempana Sarilla oli aina musat päällä taustalla, mutta nykyään hän tykkää olla hiljaisuudessa ja kuunnella kun linnut laulelee. Sarin lempipaikka kotona on olohuoneen värikäs ja mukava sohva tyynyineen. "Jo sohvan väri on puoleensavetävä ja se on kiva kun siinä paistaa aurinko. Sohvalla on ihana olla ja lueskella", kertoo Sari. Se on koko perheen suosikkikaluste. 

Yläkerran terassi on toinen ihan äärimmäisen tärkeä paikka Sarille. Hänelle tulee siellä tunne kuin olisi jossain aivan muualla - vuorilla tai puiden latvoissa. "Terassilla lintujen laulua kuunnellen pystyy vielä aivan eri tavalla rauhoittumaan ja olo tulee seesteiseksi. Täällä tuntuu, että luonto on lähellä", Sari kuvailee.

Kaipaan Suomesta...

jotenkin ihan hirveästi ystäviä". Sarilla on heitä kova ikävä samoin kuin veljiä ja heidän perheitään. Myös vanhempia tulee välillä aivan sydäntä raastava ikävä, sillä Suomessa asuessa he olivat hyvin läheisiä. Toki nykyään on niin helppo pitää yhteyttä ja jutella vaikka joka päivä.

Sari käy Suomessa parisen kertaa vuodessa. Yleensä reissut ovat yhdistettyjä työ- ja vapaa-ajanmatkoja, jolloin Sari ehtii töiden lomassa tavata ystäviä, omaa perhettä ja sukua. Saria harmittaa se, että harvemmin he pääsevät matkustamaan koko perhe yhdessä. Hän matkustaa usein yksin, samoin kuin myös hänen miehensä joko yksin tai pojan kanssa.

Kesä menee nyt koronan jälkeisissä tunnelmissa, mutta Sari toivoo, että syksyllä he pääsisivät koko perhe käymään Suomessa ja juhlia pojan valmistujaisia koko Suomen suvun voimin. 

Tulevaisuus...

on täällä Marbellassa. Kun muutimme tänne, tulimme tositarkoituksella jäädäksemme". Tunne on edelleen sama ja vaikka Suomi on Sarille rakas, ei hän kuitenkaan halua asua siellä. 

"En muuta takaisin varmaan koskaan sinne. En tiedä voisinko muuttaa jonnekin muualle. Toisaalta kaikki on auki ja olemme hirveän avoimia. Haluan kuitenkin olla lähellä lasta varsinkin, jos tulee lapsenlapsia. Olisi ikävää jos poikani asuisi perheineen jossain Uudessa Seelannissa asti".

Nyt Espanjassa koitetaan jatkaa elämää, kun koronaviruksen aiheuttama pahin epidemia on saatu kuriin. Monet ovat joutuneet lopettamaan liiketoimintansa ja miettimään mitä tehdä, jotta saisi elannon. Andalucia ja varsinkin merenrantakaupungit elävät turismista. Heinäkuu näyttää tuleeko lomailijoita ja kuinka paljon. 

Tästä löydät lisää Sarin fysioterapeuttisista hoidoista ja palveluista.