Finns Living Abroad

Aurinkorannikolla asuu talvisin noin 25 000-30 000 suomalaista, joista noin puolet majailevat Fuengirolassa. Ympäri vuoden vakituisesti reilut 6 000 suomalaista on löytänyt kotinsa Malagan alueelta. Yksi heistä on Terhi, jonka sattuma toi Fuengirolaan vuonna 2007.

"Asun Fuengirolassa, koska...

paikka tuntui heti kodilta." 

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Terhi oli 5-vuotiaasta asti halunnut poliisiksi. Ammattihaave oli vahva eikä vaihtunut vuosien varrella. Hän muutti 21-vuotiaana Tampereelle, mutta ennen poliisikouluun menoa Terhi halusi vielä käydä jossain ja nähdä maailmaa. Hänestä tuntui, että poliisiksi valmistuttuaan elämä vakiintuisi Suomessa eikä siitä sitten enää lähdettäisi minnekään. Nyt olisi siis vielä tilaisuus viettää vuosi ulkomailla. Paikaksi valikoitui Fuengirola ja koulutukseksi urheiluhierojan vuoden opinnot. 

. Espanja tuntui välittömästi kodikkaalta ja oikealta paikalta elää. Vaikka Terhillä ei ollut vielä kieli hallussa, päätti hän opintojen jälkeen jäädä Fuengirolaan. Lopullisen sinetin päätökselle toi rakkaus. Terhi tapasi tulevan miehensä Juanin kymmenen vuotta sitten ja kun perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, piti uudelleen punnita kumpaan maahan asetutaan.  Espanja voitti. Nyt perheeseen kuuluu 2 ihanaa tytärtä Lilja ja Minttu.

Aivan aluksi Terhistä saattoi huomata, että hän on ulkomaalainen, mutta vastaanotto oli tästä huolimatta aina positiivinen. Muutenkin hän otti paikallisten huomautukset huumorilla eikä välittänyt vaikkei espanja aina mennyt täysin kieliopin mukaan. Puhumalla kieltä oppii parhaiten. Myös Juanin englanti on vuosien varrella kehittynyt huimasti. 

Terhiä naurattaa, kun hänen miehensä kutsuu häntä leikkisästi 'quiriksi'. Se on espanjalaisten nimitys ulkomaalaisille. Siihen Terhi vastaa napakasti 'soy bolichera' - 'olen losbolicheralainen'. Vuosien varrella Terhi on myös tottunut siihen, että Espanjassa kaikki puhuvat samaan aikaan ja toistensa päälle. Usein myös äänen voimakkuus kohoaa, mutta tunnelma on silti lämmin ja rakastava. Fiilis on usein samanlainen kuin TV-sarjan Serranon perheessä - tämä jos mikä sopii sosiaaliselle, puheliaalle ja seuraa rakastavalle Terhille.

"Suosikkipaikkani Fuengirolassa on...

hieman kaupungin ulkopuolella oleva campo.  Se on sellainen maaseutumainen metsäinen alue, jossa myös frisbeegolfpaikka. Sinne on mukava mennä koko perheen kanssa." Lapset saavat leikkiä ja juoksennella luonnossa. Myös perheen kaksi koiraa viihtyvät mukana.

Terhille tärkeä paikka - tai paremminkin hetki - on katulätkän pelaaminen Rosario-puistossa. Tutors-joukkue kokoontuu 2 kertaa viikossa pelaamaan. Koronan aiheuttaman ulkonaliikkumisrajoituksen johdosta pelit menivät keväällä tauolle - se oli kova paikka liikkumaan tottuneelle Terhille. Puisto on sopivan lähellä kotia ja myös lapset voivat tulla mukaan ja leikkiä siellä ohjatusti. 

Ensimmäisenä suosikkipaikkana listalla on tietysti perheen oma tapasbaari Bar 55 Los Bolichesissa. Terhin mies on tehnyt kovasti töitä ja kehittänyt liiketoimintaa, minkä takia paikka on nyt siinä vaiheessa ja hyvässä maineessa kuin mitä se tänä päivänä on. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Korona on tietysti vienyt asiakkaita lomailijoiden puutteen takia, mutta onneksi paikalliset ovat säilyneet uskollisina asiakkaina ja aina uusiakin ohikulkijoita astuu sisään. Tapastarjonta on monipuolista ja herkullista. Paikka on auki puolesta päivästä kello viiteen iltapäivällä ja illalla uudelleen kahdeksasta puoleen yöhön. Lounasaika kahdesta eteenpäin on kiireisintä ja tapasvitriini tyhjenee nopeasti.

"Kaipaan Suomesta...

perhettä ja ystäviä. Minulla on neljä siskoa ja isoveli. Heillä on tietysti siellä oma elämä, mutta pidämme tiiviisti yhteyttä." Terhi kaipaa myös kävelyä Suomen kauniissa luonnossa ja kaikkia niitä puhtaita tuoksuja. Yksi Terhin kaipaama asia on suomalaisille tärkeä sauna. "Se ei vaan ole sama täällä. Suomessa käydessämme vanhempieni ulkosauna lämpenee joka toinen päivä."

Suomi näkyy perheen kotona ja arjessa. Terhi puhuu lapsilleen suomea, sillä hänestä on tärkeää, että he pystyvät kommunikoimaan myös Suomessa asuvien sukulaisten ja varsinkin isovanhempien kanssa. Terhin mies on ylpeä vaimonsa suomalaisuudesta ja hän tykkää olla Suomessa sekä on kiinnostunut Suomen asioista. 

"Suomi on hyvä maa. En lähtenyt sieltä pakoon mitään tai ollut tyytymätön elämääni."

"Tulevaisuus...

jatkuu Espanjassa, mutta haaveenani olisi jossain vaiheessa muuttaa vuodeksi Suomeen. Näin mieheni oppisi minusta lisää ja ymmärtäisi paremmin, miksi toimin tietyllä tavalla." Vaikka Terhin mielestä maassa pitää elää maan tavalla, ei hän halua kokonaan menettää niitä omia lapsuudessa oppimiaan asioita vaan jatkaa tiettyjä suomalaisia perinteitä myös omille lapsilleen. "Totta kai meidän perheessä on kulttuurieroja, mutta yhteinen pyrkimyksemme on löytää balanssi kahden kulttuurin välillä."

Lisää ulkomailla asuvien suomalaisten mietteitä löytyy täältä!

Finns Living Abroad - Jaanan koti on Budapestissa

 

Finns Living Abroad

Aloitin vuoden alussa postaussarjan ulkomailla asuvista suomalaisista. Kuvaan haastateltavia heidän itse valitsemissaan lempipaikoissaan ja kerron lyhyesti heidän ajatuksiaan uusilta kotikulmilta. Tällä kertaa lähdin kauniina kesäiltana kuvaamaan Budapestissa asuvaa Jaanaa.

  

Budapest alkaa olla Suomen lisäksi niitä ainoita maita, jotka ovat tilastollisesti vielä covid19-tartunnoissa vihreän puolella. Unkarissa alettiin heti keväällä sulkemaan rajoja ja otettiin maskit käyttöön, sekä myös ulkonaliikkumista ja joukkokokoontumista rajoitettiin tuntuvasti. 

"Asun Budapestissa, koska...

tämä kaupunki on monikasvoinen. Budapestissa on kulttuuri- ja vapaa-ajan tarjontaa kaikkeen makuun ja mielitekoon". Jaana kuvailee kaupungin tunnelmaa rennoksi ja suvaitsevaiseksi. Se on kahden miljoonan asukkaan suurkaupunki, mutta samalla jokainen kaupunginosa on oma pikkukaupunkinsa. Tämä tekee Budapestista suurkaupungin, jossa on helppo elää. 

Jaana saapui ensimmäisen kerran Unkariin vuodeksi opiskelijavaihtoon. Palattuaan Suomeen hän työskenteli Kuopion yliopistolla ja tuli tällä kertaa työnvaihdossa Budapestiin kolmeksi kuukaudeksi. "Sillä tiellä olen vieläkin!" 15 vuotta Budapestissa on tullut jo täyteen.

Jaana on integroitunut hyvin unkarilaiseen yhteiskuntaan. Aivan ensimmäiseksi hän päätti opetella kielen, kunnolla. Nykyään Jaanalla on kieli hallussa eikä häntä enää tunnisteta ulkomaalaiseksi. Jossain yhteydessä hänen puheessaan saattaa olla pieni vivahde, mutta tällöinkin vastapuoli epäilee hänen olevan Slovakian unkarilainen.

"Suosikkipaikkani Budapestissa on...

Margit-saari. Újlipótvárosissa asuvana käytännässä Margit-saari on minun takapiha ja terassi." Aamulenkit saarta kiertävällä juoksuradalla sekä piknikit hyvin hoidetuilla viheralueilla ovat asioita, joista Jaana nauttii. Silloin kun lämpömittari kohoaa kolmenkympin yläpuolella, on mukava pulahtaa Margit-saaren uimalan viileään veteen. 

Eikä pidä unohtaa, että saarella saa mukavasti lenkitettyä myös vinttikoirat. Jaanalla on afgaaninvinttikoira Shalimar sekä saluki eli persianvinttikoira Baysan. Monen vuoden ajan Jaanalla meni lähes jokainen viikonloppu pakatessa koirat ja kamat autoon ja suunnatessa Euroopan koiranäyttelyihin. Upeat Shalimar ja Baysan kahmivat lukuisia palkintoja. Nyt koiravanhukset viettävät ansaittuja eläkepäiviä.

Eläinrakkaalla Jaanalla on toki myös muitakin lemmikkejä - kääpiösnautseri Petrik, kissat Hollis ja Szelim sekä papukaijapariskunta Aida ja Artur. Kuulostaa aikamoiselta vilskeeltä, mutta tunnelma Jaanan kotona on rauhallinen ja paikat järjestyksessä.  

"Kaipaan Suomesta...

saunaa, luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Puulla lämmitetyn kotisaunan tunnelmaa ei voita mikään." Unkarista löytyy monia mahtavia vaellusreittejä ja kaunista luontoa, mutta Jaana kaipaa Suomen luonnossa kasvaneena juuri sinne aitoon Suomen luontoon. "Pandan lakut on kanssa aika kiva juttu", jatkaa Jaana samaan hengen vetoon.

Jaana pitää tiiviisti yhteyttä Suomessa asuviin vanhempiin ja veljen perheeseen sekä ystäviin. Budapestista lentää Helsinkiin parissa tunnissa. Koronakeväänä ei tietenkään kukaan matkustanut, mutta heinäkuussa Finnair aloitti taas lennot Suomen ja Unkarin välillä. Tällöin myös Jaana pääsi piipahtamaan vanhempiensa luona.  

"Tulevaisuus...

ja kotini on täällä." Jaanaa kuitenkin mietityttää, miten tulevaisuudessa vanhempien ikääntyessä järjestää käytännön asiat kahden maan välillä. Hän kuitenkin luottaa siihen, että hommat saadaan ratkaistua silloin kun sen aika on. 

"Niin pitkään kuin lentokoneen laskiessa Budapestin Liszt Ferencin lentokentälle ensimmäinen ajatukseni on, että ihana olla taas kotona, olen oikeassa paikassa."

Finns Living Abroad - Fysioterapeuttina Marbellassa

Finns Living Abroad

Matkustus Espanjaan alkaa olla taas mahdollista. Ehdin piipahtaa Sarin luona Marbellassa ennen kuin koronavirus iski todenteolla. Finns Living Abroad -postaussarjassa esittelen ulkomailla asuvia suomalaisia ja kerron lyhyesti heidän mietteitään uudesta kotimaastaan. Kuvauspaikkoina on heidän itse valitsemansa lempipaikat.

"Asun Marbellassa, koska...

tämä on niin espanjalainen, mutta samalla hyvin kansainvälinen kaupunki plus että täällä on meidän sukua eikä tämä ole sellainen tyypillinen turistikohde." Nyt Sari on asunut miehensä ja poikansa kanssa Marbellassa 13 vuotta. Koko ajan samassa paikassa, samassa talossa. 

Sari ja hänen espanjalaiset sukujuuret omaava miehensä olivat alkaneet pohtia, voisivatko he kenties asua jossain muualla kuin Suomessa. Ratkaisevaa ja rullat pyörimään saanut hetki oli se, kun mies sanoi, ettei han enää halua asua Suomessa. Hän halusi vaan palata synnyinseuduilleen, jossa jokapäiväinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on helpompaa. Perheen muuttoa helpotti todella paljon se, että heillä oli jo entuudestaan tuttuja ihmisiä -niin sukulaisia kuin ystäviäkin - uudessa kotikaupungissa.   

Kaikki terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä on lähellä Sarin sydäntä. Hän on ammatiltaan sekä tanssija että fysioterapeutti. Sari toimii itsenäisenä yrittäjänä ja antaa hoitoja Marbellan lisäksi myös suomalaisten suosimassa Fuengirolassa. Sari on ehdottomasti sitä mieltä, että Marbellassa on kaikki edellytykset hyvinvointiin. Kaupunki on kerrassaan upea paikka. Sari ylistää sen valoa ja värejä sekä monipuolista tuoreiden kasvisten ja hedelmien määrää. Myös mielekästä tekemistä ja aktiviteetteja löytyy vaikka millä mitalla. Meren ja vuorten läheisyys tarjoaa kokonaisvaltaista hyvinvointia - mieli lepää upeissa maisemissa ja kroppa saa haastetta. 

"Marbellan ilmapiiri on rauhallinen ja hyvinvointiin sopia eikä se mene sillä tavalla yli, että väkisin väännettäisiin sitä hyvinvointia, vaan se on jotenkin ihan selvä juttu täällä ja tulee luonnostaan ja helposti", luonnehtii Sari kotikaupunkiaan.

 Suosikkipaikkani Marbellassa on

meidän koti. Se on todella tärkeä paikka rauhoittumiseen." Ennen nuorempana Sarilla oli aina musat päällä taustalla, mutta nykyään hän tykkää olla hiljaisuudessa ja kuunnella kun linnut laulelee. Sarin lempipaikka kotona on olohuoneen värikäs ja mukava sohva tyynyineen. "Jo sohvan väri on puoleensavetävä ja se on kiva kun siinä paistaa aurinko. Sohvalla on ihana olla ja lueskella", kertoo Sari. Se on koko perheen suosikkikaluste. 

Yläkerran terassi on toinen ihan äärimmäisen tärkeä paikka Sarille. Hänelle tulee siellä tunne kuin olisi jossain aivan muualla - vuorilla tai puiden latvoissa. "Terassilla lintujen laulua kuunnellen pystyy vielä aivan eri tavalla rauhoittumaan ja olo tulee seesteiseksi. Täällä tuntuu, että luonto on lähellä", Sari kuvailee.

Kaipaan Suomesta...

jotenkin ihan hirveästi ystäviä". Sarilla on heitä kova ikävä samoin kuin veljiä ja heidän perheitään. Myös vanhempia tulee välillä aivan sydäntä raastava ikävä, sillä Suomessa asuessa he olivat hyvin läheisiä. Toki nykyään on niin helppo pitää yhteyttä ja jutella vaikka joka päivä.

Sari käy Suomessa parisen kertaa vuodessa. Yleensä reissut ovat yhdistettyjä työ- ja vapaa-ajanmatkoja, jolloin Sari ehtii töiden lomassa tavata ystäviä, omaa perhettä ja sukua. Saria harmittaa se, että harvemmin he pääsevät matkustamaan koko perhe yhdessä. Hän matkustaa usein yksin, samoin kuin myös hänen miehensä joko yksin tai pojan kanssa.

Kesä menee nyt koronan jälkeisissä tunnelmissa, mutta Sari toivoo, että syksyllä he pääsisivät koko perhe käymään Suomessa ja juhlia pojan valmistujaisia koko Suomen suvun voimin. 

Tulevaisuus...

on täällä Marbellassa. Kun muutimme tänne, tulimme tositarkoituksella jäädäksemme". Tunne on edelleen sama ja vaikka Suomi on Sarille rakas, ei hän kuitenkaan halua asua siellä. 

"En muuta takaisin varmaan koskaan sinne. En tiedä voisinko muuttaa jonnekin muualle. Toisaalta kaikki on auki ja olemme hirveän avoimia. Haluan kuitenkin olla lähellä lasta varsinkin, jos tulee lapsenlapsia. Olisi ikävää jos poikani asuisi perheineen jossain Uudessa Seelannissa asti".

Nyt Espanjassa koitetaan jatkaa elämää, kun koronaviruksen aiheuttama pahin epidemia on saatu kuriin. Monet ovat joutuneet lopettamaan liiketoimintansa ja miettimään mitä tehdä, jotta saisi elannon. Andalucia ja varsinkin merenrantakaupungit elävät turismista. Heinäkuu näyttää tuleeko lomailijoita ja kuinka paljon. 

Tästä löydät lisää Sarin fysioterapeuttisista hoidoista ja palveluista.

Finns Living Abroad - kiinteistönvälittäjä Fuengirolassa

Finns Living Abroad

Tässä Finns Living Abroad -sarjassa on vuorossa hetken Etelä-Espanjassa asunut Päivi. Hän on jo ehtinyt palata takaisin Suomeen, mutta paluu Aurinkorannikolle on edelleen mielessä.

"Asuin Fuengirolassa, koska...

sain täältä työharjoittelupaikan." Päivi oli työskennellyt kiinteistönvälittäjänä jo jonkin aikaa, mutta halusi alan lisäkoulutusta etenkin markkinoinnin suhteen. Koulutukseen sisältyi kuukauden mittainen harjoittelujakso, jonka Päivi päätti suorittaa ulkomailla. Harjoittelupaikka löytyi suomalaisomistuksessa olevasta mukavasta kiinteistönvälitystoimistosta.

Päivi on matkustellut Espanjassa todella paljon ja tuntee maan omakseen. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun hän oli Fuengirolassa. Kaupunki oli todella positiivinen yllätys - paljon suurempi kuin mitä Päivi oli odottanut ja sieltä löytyi oikeasti vaikka mitä. Rauhallinen huvipursisatama kuppiloineen sekä kaupungin keskustan pikkukadut tapasbaareineen ja ravintoloineen, jotka täyttyivät espanjalaisista, olivat jotain aivan muuta kuin mitä hän oli osannut odottaa. Kuuluisat suomalaiskeskittymät olivatkin vain pieni osa koko kaupunkia.  

Päivi oli ajatellut, että tässä suomalaisten suosimassa paikassa myös pääasiallinen kieli olisi suomi, mutta hämmästyi suuresti kun esimerkiksi työpaikalla suurimmaksi osaksi puhuttiinkin espanjaa. Päivin alkuperäinen suunnitelma oli parantaa hänen englanninkielentaitoa, mutta sitä ei kovin paljoa tarvittu.

Fuengirolassa ollaan ilmeisesti niin totuttu turisteihin sekä suomalaisiin, ettei Päivin ulkomaalaisuuteen kiinnitetty mitään huomiota. 

"Suosikkipaikkani Fuengirolassa on...

Myramar-hotelli, jossa asuin. Huoneistohotellista löytyi kaikki mitä tarvitsin ja sijainti oli juuri sopiva." Päivin työharjoittelupaikan vieressä olevista Granier- ja Stones-kahviloista tuli myös hänen suosikkejaan. Niissä oli kiva piipahtaa aamiaisella ennen töihin menoa tai lounaalla. Oletko muuten tietoinen, että espanjalainen lounasaika alkaa vasta kahdelta iltapäivällä ja kestää helposti parikin tuntia? Siesta päättyy useimmiten viideltä iltapäivällä ja työpäivä jatkuu aina kahdeksaan illalla.  

Päivin lempiravintola Aurinkorannikolla on Torremolinoksessa sijaitseva Toro Azul - sininen härkä. 

"Kaipaan Suomesta...

hmm, en mitään, valitettavasti." Mikäli oikein kova Suomi-ikävä iskisi, voisi käydä ostamassa uunituoreita karjalanpiirakoita ja korvapuusteja sekä Fazun sinistä. Fuengirolasta kun löytyy useampikin suomalaisia elintarvikkeita myyvä kauppa.  

"Tulevaisuus...

näyttää koronatilanteesta huolimatta positiivisena." Päivi toivoo, että jonain päivänä hän voisi työskennellä Espanjassa ainakin jonkun osan vuodesta, mieluiten talven. Päivi ja hänen miehensä ovat molemmat kiinteistönvälittäjiä ja heistä olisi aivan mahtavaa päästä yhdessä kokeilemaan miten asuntojen myynti onnistuisi Espanjassa. Vaikka koronapandemian takia kaikki on nyt epävarmaa ja moni asia varmasti tulee muuttumaan, suhtautuu Päivi tulevaisuuteen hyvin positiivisesti. 

"Tulevaisuudessa meidän ehkä kumminkin kannattaa jättää nuo ihanat poskisuudelmat pois ja halia enemmän etänä, vaikka niin tästä tavasta pidänkin."

Lisää ulkomailla asuvien suomalaisten mietteitä löydät täältä.

Lisäksi täällä kuvia Fuengirolasta.

Finns Living Abroad - Näyttelijänä New Yorkissa

Finns Living Abroad

Ulkomailla asuvien suomalaisten mietteitä uudesta kotipaikastaan jatkuu New Yorkissa asuvan Sinin kanssa. Teksti on kirjoitettu pari viikkoa sitten - juuri ennen koronaviruksen leviämistä pandemiaksi. Alkukevään kuvaukset ja haastattelut siirtyvät nyt epämääräiseksi ajaksi tulevaisuuteen, kunnes tilanne helpottuu ja voi taas tavata muita ihmisiä.  Tässä kuitenkin linkki tähän mennessä mukana olleiden kertomuksiin Finns Living Abroad. 

"Asun New Yorkissa...

koska haluan luoda näyttelijän uraa Yhdysvalloissa. Rakastan New Yorkissa asumista. Tässä kaupungissa on mieletön energia ja niin paljon tekemistä, ettei ikinä ole tylsää hetkeä. Inspiroivia ihmisiä tapaa päivittäin" 

Sini muutti New Yorkiin 5,5 vuotta sitten opiskelemaan näyttelemistä. Näytteleminen on ollut hänen intohimo ihan pienestä tytöstä saakka. Sini opiskeli Suomessa, mutta mielessä oli jo pitkään ollut ajatus lähteä New Yorkiin jatkamaan opintoja. Tuli tunne, että nyt tai ei koskaan on lähdettävä. 

Opintojen jälkeen Sini haki O1-työviisumia. Hakuprosessi on hintava ja todella monimutkainen, mutta Sini selviytyi siitä omin avuin ja sai kyseisen viisumin. Viime kesänä oli aika uusia viisumi ja hän katsoi parhaaksi antaa tehtävän suosiolla juristin hoidettavaksi. Hetkeäkään Sini ei ole katunut päätöstään muuttaa juuri New Yorkiin. 

Tällä hetkellä Sinillä on aika monta rautaa tulessa. Viikottain on erilaisia mainoskuvauksia. Juuri hetki sitten hän kuvasi roolin TV-sarjaan ja seuraavaksi on vuorossa rooli lyhytelokuvassa. Kaiken lisäksi Sini kirjoittaa parhaillaan hänen toista omaa lyhytelokuvaansa. Päälle vielä juoksemiset koe-esiintymisissä, joten melko kiireistä elämää. Väliin mahtuu toki ripaus glamouria, kuten esim. viikon mainoskuvaukset Bahamalla viime vuonna.

Siniä ei enää puheen perusteella huomata ulkomaalaiseksi. Hän kävi kahden vuoden ajan treenaamassa puheopettajan kanssa 'jenkki-aksenttia'. Näillä puhetunneilla piti unohtaa kaikki aikaisemmin opittu ja aloittaa eri äänteiden opiskelu aivan alusta. Nyt Sini pystyy tekemään myös amerikkalaisia rooleja, mikä on suuri plussa, sillä harvemmin on tarjolla aksenttia vaativia rooleja.

Nykyään kun Sini kertoo olevansa suomalainen, ihmiset olettavat, että hän on kuitenkin syntynyt Yhdysvalloissa ja hänellä on suomalaiset sukujuuret. Amerikkalaiset usein ylpeilevät eurooppalaisilla sukujuurillaan ja kertovat olevansa esim. Tanskasta, vaikka eivät olisi edes koskaan käyneet koko maassa, mutta iso-isoisä aikoinaan saapui sieltä Amerikan mantereelle. 

 "Suosikkipaikkani New Yorkissa on...

Dumbon Riverside Park Brooklynissa. Täältä on hienot näkymät ja kesällä tähän joen rantaan on ihana tulla picnicille." Hän asuu lähellä ja rakastaa lenkkeillä näillä hoodeilla. Tuttu reitti kulkee ensin Boerum Hillin ja Brooklyn Heightsin läpi Brooklyn Bridge Parkiin joen rantaan, josta aina ylös Dumboon asti. "Suosittelen lämpimästi sitä kaikille!" - Sini intoilee.  

"Muutin Brooklynin Fort Greeneen pari vuotta sitten enkä osaisi enää kuvitella asuvani Manhattanilla. Täällä on rauhallisempaa, siistimpää ja vehreämpää sekä nopeat kulkuyhteydet joka paikkaan. Brooklynin puolella ei ole niin paljon ihmisiä ja täällä voi paremmin hengittää." Sini jatkaa, että alue on sympaattinen pikkuputiikkeineen, kahviloineen ja ravintoloineen. Siellä vallitsee mukava neighborhood-fiilis. 

"Kaipaan Suomesta...

tietty perhettä ja kavereita. Myös puhdasta luontoa ja asioiden toimivuutta ja loogisuutta." Konkreettisempana asiana listalla ovat salmiakki ja ruisleipä. Suomessa Sini piipahtaa yleensä kaksi kertaa vuodessa, kesällä ja jouluna.

Amerikkalaiset ovat ystävällisiä ja sosiaalisia, mutta usein tapaamisia sovitaan lähinnä tavan vuoksi. Aluksi paikalliset pitivät Siniä varautuneena ja hiljaisena. Nyt hän huomaa selvän muutoksen itsessään ja on paljon rohkeampi ja avoimempi, vaikka amerikkalainen sosiaalisuus aluksi tuntui suomalaiselle vaikealta. Piti vain uskaltaa avata suunsa. Myös näytteleminen vieraalla kielellä on tullut luontevammaksi, kun on saanut kieleen tietynlaista elämän kokemusta.  

 "Tulevaisuus...

on joko täällä New Yorkissa tai sitten Los Angelesissa riippuen työkuvioista. Tykkään molemmista kaupungeista paljon!"

Lisää Sinin projekteista löytyy täältä!

Sain Siniltä viestin, jossa hän kertoi koronavirustilanteen johdosta lähteneensä poikaystävänsä kanssa tämän vanhempien luo New Jerseyn puolelle. Siellä on enemmän tilaa, luonto lähellä ja pääsee kuntoilemaan.Kaupungissa olo alkoi tuntua ahdistavalta neljän seinän sisällä. Sini on tästä absurdista tilanteesta huolimatta positiivisilla fiiliksillä - päivä kerrallaan mennään.