Alkuvuosi mennyt hujauksessa ja blogirintamalla ollut hiiren hiljaista. Aika mennyt sisustusprojekteissa ja yhden uuden valokuvaamiseen liittyvän projektin suunnittelussa. Ihan vielä en voi paljastaa mistä on kyse, mutta pikapuoliin kaikki alkaa olla valmista ja julkaisukunnossa.

Eilen - tarkemmin viime yönä - eksyin Voguen sivustolle ja siellä putkahti esiin aivan ihastuttavia mekkoja. Ne olivat nuoren irlantilaisen suunnittelijan Simone Rochan HM:lle suunnittelemasta mallistosta. Siis niin ihania! 

Kokosin tähän omat suosikkini. Nyt vaan odottamaan ensi viikon torstaita, jolloin niitä voi alkaa tilata. Peukut pystyyn, että pääsee läpi. Kokemusta nimittäin on, että kun vihdoin pääsee läpi, onkin kaikki jo loppuunmyyty.

Oletko löytänyt omat suosikkisi tästä mallistosta?

Have you found your fave pieces in Simone Rocha for HM collection?

 

Joulun odotusta

Tänä vuonna joulu taitaa olla meille jokaiselle hieman perinteisestä poikkeava. Ympäri maailmaa suositellaan, ettei matkustella ja vietetä suuria sukujouluja. Liikkumisrajoitukset Espanjassa ovat olleet nyt voimassa jo kuukauden, joten eri kaupunkien jouluvalot ja -tunnelmat on tänä vuonna jäänyt näkemättä.

Onneksi viime vuonna kiipesin ylös Mijas Puebloon ihastelemaan ja fiilistelemään pikkukaupungin joulun odotusta. Saavuin Mijakseen juuri ennen auringonlaskua ja suuntasin heti kohti kylän länsiosaa, josta paitsi upeat maisemat vuoristoon ja alas laaksoon myös auringon kultaamiin valkoisiin taloihin. 

Auringon laskettua Mijas Pueblon jouluvalot syttyivät. Tunnelma oli ihastuttava ja rauhallinen. Kaivoin kassista kevyttoppiksen ja kaulaliinan, joita päivällä ei tarvittu, mutta illan pimentyessä myös ilma viileni nopeasti. Kuppi kaakaota ja mantelileivos, sitten bussiin ja takaisin rannikolle.

ps. 12.12.2020 lähtien saa vapaasti liikkua Malagan maakunnan alueella, joten vielä ehtii käydä Mijas Pueblossa joulun alla.

ps. maistuisiko jouluinen omenajuoma?

The High Line NYC

The High Line 

 High Line -puisto on ehdottomasti yksi lempparipaikoistani New Yorkissa. Aurinkoisena päivänä siellä on helposti aika ahdasta ja väkeä riittää, mutta tunnelma on aina miellyttävän rauhallinen. Ylhäällä vanhojen rautatiekiskojen välissä kävellessä suurkaupungin hälinä ja urbaanipuutarha yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla.

Koronapandemia on tehnyt matkustamisen käytännössä mahdottomaksi. Monet maat ovat sulkeneet rajans kaikilta muilta paitsi oman maan kansalaisilta. en siis tänä syksynä päässyt kävelylle High Linelle vaikka mieli teki. Nyt ei auttanut muu kuin käydä läpi valokuvia ja pujahtaa virtuaalisesti toiselle puolelle maailmaa.  

Mikä ihmeen High Line?

High Line on 10 metrin korkeuteen ratakiskoille rakennettu puisto Manhattanin länsipuolella. Rata otettiin käyttöön vuonna 1934 ja viimeinen juna kulki sitä pitkin vuonna 1980. Tämän jälkeen paikka autioitui ja peittyi rikkakasveihin. Vuonna 2009 High Line avattiin uudistettuna yleisölle ja siitä on tullut todella suosittu puisto. 

Kävely High Linella

Hiki valui kun kävelin cashmere-neule päällä marraskuisessa iltapäivän auringossa pitkin High Linea. Nousin portaat ylös Gansevoort Streetin kohdalta puiston eteläpäässä. Kävelypolku kulkee Meatpacking -kaupunginosan läpi ja matkan varrella voi pistäytyä Standard-hotellissa ja Chelsea Market -kauppahallissa herkkuostoksilla. Monet ikoniset taidegalleriat sijaitsevat myös tällä alueella katutasossa.

En poikennut polulta vaan ihastelin katutaidetta ja mielenkiintoisia rakennuksia. Kävelin koko matkan reilut 2 km Hudson Yardiin ihmettelemään arkkitehtoonista Vessel-rakennelmaa. Join kupin vihreää Sencha-teetä Teak Tearoomissa ja lähdin kävelemään takaisin päin. 

Rincon de la Victoria

Rincon de la Victoria

Tarkoitus oli mennä kuvaamaan kukkia ja vehreitä puita Malagan kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta portilla oli sen verran jonoa, ettei tuntunut mielekkäältä mennä sinne ihmisten sekaan heilumaan kameran kanssa.  Malagasta reilut 10 km rannikkoa itään päin löytyy viehättävä kylä nimeltään Rincon de la Victoria. Oiva kohde nauttia lounas, juoda kuppi teetä ja tallentaa muutama kuva ilta-auringon valossa.

Hiekkarannalle oli kokoontunut surffareita, vaikka aallot eivät mitenkään korkeiksi nousseetkaan. Aurinkorannikko ei muutenkaan ole mikään surffareiden paratiisi, vaan parhaimmat rannat tähän tarkoitukseen löytyvät Gibraltarin toiselta puolelta mm. Tarifan rannoilta. Surffilaudalla voi kuitenkin hyvin skimmata eli liukua laidalla matalan vesikerroksen päällä.

Rincon de la Victorian rantaviiva jatkuu 7 km aina Cala del Moraliin asti. Kävelyreitti kulkee rannan mukaisesti ja välillä mennään louhittujen tunnelien läpi. Maisemat vaihtelevat hiekkarannasta jyrkkiin kalliorantoihin. Todella kaunista!

Rantakadulta löytyy monia kivoja ruokapaikkoja, joissa voi lounastaa terassilla. Voin suositella Tuani comidas y tapas -paikkaa, josta sai mm. papas arrugadas con mojo verde y rojo. Yleensä näitä ryppyperunoita mojo-kastikkeella saa vain Kanarian saarilla. Teen ystäville La Chiringa on ykkösvalinta. Paikan teetarjonta oli aivan mahtava! 

Autumn In Central Park

 

Autumn In Central Park

Nyt kun jännitysnäytelmä rapakon takana on vihdoin ratkennut, ajattelin tehdä virtuaalikävelyn New Yorkin Central Parkissa. Syksyiset ruskan sävyt auringonpaisteessa raikastavat ja samalla rauhoittavat mieltä sekä tuovat uutta inspiraatiota alkavaan viikkoon.

-----

As the day looks so sunny in many ways, let's make a virtual walk in Central Park. Autumn foliage gives some boost for the new week.

 

Muistatko, kun Central Park oli vaarallinen paikka eikä siellä ollut turvallista kävellä? Itse en ollut silloin vielä käynyt koko kaupungissa, mutta opasaikoina Miamissa muistan kuinka jotkut tanskalaiset kollegat, jotka olivat olleet matkaoppaina New Yorkissa, kertoivat sieltä pelottavia tarinoita ja kokemuksia. Eipä se Miamin South Beachkään ollut turvallisimmasta päästä 90-luvun alkupuolella.

-----

Do you remember the times when Central Park was dangerous and not a place to spend your day? I hadn't yet visited New York City at those times. I remember while working in Miami how my Danish tour guide colleagues were telling how careful and cautious you had to be out there. Btw, South Beach Miami wasn't the safest place in early 90's either.

Central Parkin rakennustyöt alkoivat vuonna 1858. Puistoon varattiin suorakulmainen alue Manhattanin keskeltä, joka on 4km pitkä ja vähän alle kilometrin levyinen. Kävely puiston ympäri tuntuu kyllä paljon pidemmältä. Tähän todennäköisesti vaikuttaa se, että siellä aina tekee mieli kierrellä eikä vain mennä sitä suorinta tietä. 

Eikä taida sellaista kertaa olla ettenkö olisi eksynyt puistossa. Onneksi 27-kerroksinen näyttävä San Remo -rakennus Westsidella näkyy melko hyvin lähes joka kolkkaan. Sen perusteella pystyy hahmottamaan missä päin tallustelee.

-----

A rectangular part in the middle of Manhattan was allocated for the park. The construction works of Central Park started in 1858. The park is 4km long and the width is almost one kilometre. When you walk around the park it feels much longer, at least for me. That's probably because I never choose the shortest or the straightest way.

Btw, I always get lost in Central Park. Fortunately the 27-story San Remo building on Westside can be seen almost in any corner of the park. It's a great landmark and helps you to figure out your whereabouts .

70-luvulla puisto alkoi rapistua rahapulan takia ja 80-luvulla koko sen maisema romahti. Roskia lojui joka puolella, rakennusten seinät peittyivät graffiteihin, niityt kuivuivat ja pölyttyivät, leikkikentät ja penkit rähjääntyivät ja rappeutuivat. Täältä löytyy kuvia Central Parkista kasarilta. Vuonna 1985 tehtiin 15-vuotissuunnitelma puiston remontointia varten. Tätä varten perustettiin yksityinen rahasto.

-----

n the 70's the park decayed. There was no money for the maintenance. In the 80's the whole screenery faded. There were garbage everywhere, graffiti on the walls, meadows were dry and dusty, playgrounds nd benches were in decay. Finally in 1985 a plan was done for there next 15 years to reconstruct the park. A private fund was establish to finance the project.

Central Park on varsin mieletön paikka keskellä kaupunkia. Siellä voi kävellä paitsi perinteisen puistomaisissa maisemissa istutusten keskellä, myös pitkin metsäistä luontopolkua. Yksinkertaisesti mahtava paikka!

-----

Central Park is amazing place in the middle of a city. You can have a walk in a traditional park style among the flowers but also walk along a nature trail in a forest environment. Simply an amazing place!

Lisää syksyistä New Yorkia löytyy täältä!

Finns Living Abroad - Terhin koti on Aurinkorannikolla

Finns Living Abroad

Aurinkorannikolla asuu talvisin noin 25 000-30 000 suomalaista, joista noin puolet majailevat Fuengirolassa. Ympäri vuoden vakituisesti reilut 6 000 suomalaista on löytänyt kotinsa Malagan alueelta. Yksi heistä on Terhi, jonka sattuma toi Fuengirolaan vuonna 2007.

"Asun Fuengirolassa, koska...

paikka tuntui heti kodilta." 

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Terhi oli 5-vuotiaasta asti halunnut poliisiksi. Ammattihaave oli vahva eikä vaihtunut vuosien varrella. Hän muutti 21-vuotiaana Tampereelle, mutta ennen poliisikouluun menoa Terhi halusi vielä käydä jossain ja nähdä maailmaa. Hänestä tuntui, että poliisiksi valmistuttuaan elämä vakiintuisi Suomessa eikä siitä sitten enää lähdettäisi minnekään. Nyt olisi siis vielä tilaisuus viettää vuosi ulkomailla. Paikaksi valikoitui Fuengirola ja koulutukseksi urheiluhierojan vuoden opinnot. 

. Espanja tuntui välittömästi kodikkaalta ja oikealta paikalta elää. Vaikka Terhillä ei ollut vielä kieli hallussa, päätti hän opintojen jälkeen jäädä Fuengirolaan. Lopullisen sinetin päätökselle toi rakkaus. Terhi tapasi tulevan miehensä Juanin kymmenen vuotta sitten ja kun perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, piti uudelleen punnita kumpaan maahan asetutaan.  Espanja voitti. Nyt perheeseen kuuluu 2 ihanaa tytärtä Lilja ja Minttu.

Aivan aluksi Terhistä saattoi huomata, että hän on ulkomaalainen, mutta vastaanotto oli tästä huolimatta aina positiivinen. Muutenkin hän otti paikallisten huomautukset huumorilla eikä välittänyt vaikkei espanja aina mennyt täysin kieliopin mukaan. Puhumalla kieltä oppii parhaiten. Myös Juanin englanti on vuosien varrella kehittynyt huimasti. 

Terhiä naurattaa, kun hänen miehensä kutsuu häntä leikkisästi 'quiriksi'. Se on espanjalaisten nimitys ulkomaalaisille. Siihen Terhi vastaa napakasti 'soy bolichera' - 'olen losbolicheralainen'. Vuosien varrella Terhi on myös tottunut siihen, että Espanjassa kaikki puhuvat samaan aikaan ja toistensa päälle. Usein myös äänen voimakkuus kohoaa, mutta tunnelma on silti lämmin ja rakastava. Fiilis on usein samanlainen kuin TV-sarjan Serranon perheessä - tämä jos mikä sopii sosiaaliselle, puheliaalle ja seuraa rakastavalle Terhille.

"Suosikkipaikkani Fuengirolassa on...

hieman kaupungin ulkopuolella oleva campo.  Se on sellainen maaseutumainen metsäinen alue, jossa myös frisbeegolfpaikka. Sinne on mukava mennä koko perheen kanssa." Lapset saavat leikkiä ja juoksennella luonnossa. Myös perheen kaksi koiraa viihtyvät mukana.

Terhille tärkeä paikka - tai paremminkin hetki - on katulätkän pelaaminen Rosario-puistossa. Tutors-joukkue kokoontuu 2 kertaa viikossa pelaamaan. Koronan aiheuttaman ulkonaliikkumisrajoituksen johdosta pelit menivät keväällä tauolle - se oli kova paikka liikkumaan tottuneelle Terhille. Puisto on sopivan lähellä kotia ja myös lapset voivat tulla mukaan ja leikkiä siellä ohjatusti. 

Ensimmäisenä suosikkipaikkana listalla on tietysti perheen oma tapasbaari Bar 55 Los Bolichesissa. Terhin mies on tehnyt kovasti töitä ja kehittänyt liiketoimintaa, minkä takia paikka on nyt siinä vaiheessa ja hyvässä maineessa kuin mitä se tänä päivänä on. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Korona on tietysti vienyt asiakkaita lomailijoiden puutteen takia, mutta onneksi paikalliset ovat säilyneet uskollisina asiakkaina ja aina uusiakin ohikulkijoita astuu sisään. Tapastarjonta on monipuolista ja herkullista. Paikka on auki puolesta päivästä kello viiteen iltapäivällä ja illalla uudelleen kahdeksasta puoleen yöhön. Lounasaika kahdesta eteenpäin on kiireisintä ja tapasvitriini tyhjenee nopeasti.

"Kaipaan Suomesta...

perhettä ja ystäviä. Minulla on neljä siskoa ja isoveli. Heillä on tietysti siellä oma elämä, mutta pidämme tiiviisti yhteyttä." Terhi kaipaa myös kävelyä Suomen kauniissa luonnossa ja kaikkia niitä puhtaita tuoksuja. Yksi Terhin kaipaama asia on suomalaisille tärkeä sauna. "Se ei vaan ole sama täällä. Suomessa käydessämme vanhempieni ulkosauna lämpenee joka toinen päivä."

Suomi näkyy perheen kotona ja arjessa. Terhi puhuu lapsilleen suomea, sillä hänestä on tärkeää, että he pystyvät kommunikoimaan myös Suomessa asuvien sukulaisten ja varsinkin isovanhempien kanssa. Terhin mies on ylpeä vaimonsa suomalaisuudesta ja hän tykkää olla Suomessa sekä on kiinnostunut Suomen asioista. 

"Suomi on hyvä maa. En lähtenyt sieltä pakoon mitään tai ollut tyytymätön elämääni."

"Tulevaisuus...

jatkuu Espanjassa, mutta haaveenani olisi jossain vaiheessa muuttaa vuodeksi Suomeen. Näin mieheni oppisi minusta lisää ja ymmärtäisi paremmin, miksi toimin tietyllä tavalla." Vaikka Terhin mielestä maassa pitää elää maan tavalla, ei hän halua kokonaan menettää niitä omia lapsuudessa oppimiaan asioita vaan jatkaa tiettyjä suomalaisia perinteitä myös omille lapsilleen. "Totta kai meidän perheessä on kulttuurieroja, mutta yhteinen pyrkimyksemme on löytää balanssi kahden kulttuurin välillä."

Lisää ulkomailla asuvien suomalaisten mietteitä löytyy täältä!