Finns Living Abroad
Aurinkorannikolla asuu talvisin noin 25 000-30 000 suomalaista, joista noin puolet majailevat Fuengirolassa. Ympäri vuoden vakituisesti reilut 6 000 suomalaista on löytänyt kotinsa Malagan alueelta. Yksi heistä on Terhi, jonka sattuma toi Fuengirolaan vuonna 2007.
"Asun Fuengirolassa, koska...
paikka tuntui heti kodilta."
Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Terhi oli 5-vuotiaasta asti halunnut poliisiksi. Ammattihaave oli vahva eikä vaihtunut vuosien varrella. Hän muutti 21-vuotiaana Tampereelle, mutta ennen poliisikouluun menoa Terhi halusi vielä käydä jossain ja nähdä maailmaa. Hänestä tuntui, että poliisiksi valmistuttuaan elämä vakiintuisi Suomessa eikä siitä sitten enää lähdettäisi minnekään. Nyt olisi siis vielä tilaisuus viettää vuosi ulkomailla. Paikaksi valikoitui Fuengirola ja koulutukseksi urheiluhierojan vuoden opinnot.
. Espanja tuntui välittömästi kodikkaalta ja oikealta paikalta elää. Vaikka Terhillä ei ollut vielä kieli hallussa, päätti hän opintojen jälkeen jäädä Fuengirolaan. Lopullisen sinetin päätökselle toi rakkaus. Terhi tapasi tulevan miehensä Juanin kymmenen vuotta sitten ja kun perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, piti uudelleen punnita kumpaan maahan asetutaan. Espanja voitti. Nyt perheeseen kuuluu 2 ihanaa tytärtä Lilja ja Minttu.
Aivan aluksi Terhistä saattoi huomata, että hän on ulkomaalainen, mutta vastaanotto oli tästä huolimatta aina positiivinen. Muutenkin hän otti paikallisten huomautukset huumorilla eikä välittänyt vaikkei espanja aina mennyt täysin kieliopin mukaan. Puhumalla kieltä oppii parhaiten. Myös Juanin englanti on vuosien varrella kehittynyt huimasti.
Terhiä naurattaa, kun hänen miehensä kutsuu häntä leikkisästi 'quiriksi'. Se on espanjalaisten nimitys ulkomaalaisille. Siihen Terhi vastaa napakasti 'soy bolichera' - 'olen losbolicheralainen'. Vuosien varrella Terhi on myös tottunut siihen, että Espanjassa kaikki puhuvat samaan aikaan ja toistensa päälle. Usein myös äänen voimakkuus kohoaa, mutta tunnelma on silti lämmin ja rakastava. Fiilis on usein samanlainen kuin TV-sarjan Serranon perheessä - tämä jos mikä sopii sosiaaliselle, puheliaalle ja seuraa rakastavalle Terhille.
"Suosikkipaikkani Fuengirolassa on...
hieman kaupungin ulkopuolella oleva campo. Se on sellainen maaseutumainen metsäinen alue, jossa myös frisbeegolfpaikka. Sinne on mukava mennä koko perheen kanssa." Lapset saavat leikkiä ja juoksennella luonnossa. Myös perheen kaksi koiraa viihtyvät mukana.
Terhille tärkeä paikka - tai paremminkin hetki - on katulätkän pelaaminen Rosario-puistossa. Tutors-joukkue kokoontuu 2 kertaa viikossa pelaamaan. Koronan aiheuttaman ulkonaliikkumisrajoituksen johdosta pelit menivät keväällä tauolle - se oli kova paikka liikkumaan tottuneelle Terhille. Puisto on sopivan lähellä kotia ja myös lapset voivat tulla mukaan ja leikkiä siellä ohjatusti.
Ensimmäisenä suosikkipaikkana listalla on tietysti perheen oma tapasbaari Bar 55 Los Bolichesissa. Terhin mies on tehnyt kovasti töitä ja kehittänyt liiketoimintaa, minkä takia paikka on nyt siinä vaiheessa ja hyvässä maineessa kuin mitä se tänä päivänä on. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Korona on tietysti vienyt asiakkaita lomailijoiden puutteen takia, mutta onneksi paikalliset ovat säilyneet uskollisina asiakkaina ja aina uusiakin ohikulkijoita astuu sisään. Tapastarjonta on monipuolista ja herkullista. Paikka on auki puolesta päivästä kello viiteen iltapäivällä ja illalla uudelleen kahdeksasta puoleen yöhön. Lounasaika kahdesta eteenpäin on kiireisintä ja tapasvitriini tyhjenee nopeasti.
"Kaipaan Suomesta...
perhettä ja ystäviä. Minulla on neljä siskoa ja isoveli. Heillä on tietysti siellä oma elämä, mutta pidämme tiiviisti yhteyttä." Terhi kaipaa myös kävelyä Suomen kauniissa luonnossa ja kaikkia niitä puhtaita tuoksuja. Yksi Terhin kaipaama asia on suomalaisille tärkeä sauna. "Se ei vaan ole sama täällä. Suomessa käydessämme vanhempieni ulkosauna lämpenee joka toinen päivä."
Suomi näkyy perheen kotona ja arjessa. Terhi puhuu lapsilleen suomea, sillä hänestä on tärkeää, että he pystyvät kommunikoimaan myös Suomessa asuvien sukulaisten ja varsinkin isovanhempien kanssa. Terhin mies on ylpeä vaimonsa suomalaisuudesta ja hän tykkää olla Suomessa sekä on kiinnostunut Suomen asioista.
"Suomi on hyvä maa. En lähtenyt sieltä pakoon mitään tai ollut tyytymätön elämääni."
"Tulevaisuus...
jatkuu Espanjassa, mutta haaveenani olisi jossain vaiheessa muuttaa vuodeksi Suomeen. Näin mieheni oppisi minusta lisää ja ymmärtäisi paremmin, miksi toimin tietyllä tavalla." Vaikka Terhin mielestä maassa pitää elää maan tavalla, ei hän halua kokonaan menettää niitä omia lapsuudessa oppimiaan asioita vaan jatkaa tiettyjä suomalaisia perinteitä myös omille lapsilleen. "Totta kai meidän perheessä on kulttuurieroja, mutta yhteinen pyrkimyksemme on löytää balanssi kahden kulttuurin välillä."
