Finns Living Abroad
Korona sekoitti koko kevään aikatauluja, mutta vihdoin viime viikolla sain kuvattavaksi Budapestissa asuvan Antti-Jussin. Tässä postauksessa käymme läpi hänen ajatuksiaan siitä miltä Budapest on tuntunut kotikaupunkina.
"Asun Budapestissa, koska...
kotini on täällä. Tuntuu, että 21vuotta Budapestissa on mennyt hujauksessa. Ajan kulun huomaa parhaiten kavereiden ja sukulaisten lapsista heidän kasvaessa niin kovaa vauhtia." Antti-Jussin toi Budapestiin alunperin rakkaus. Suhteen päättyessä hänen elämänsä oli kuitenkin jo asettunut tähän miljoonakaupunkiin eikä hän edes harkinnut Budapestista pois lähtemistä.
"Budapestissa tunnen olevani kuin kala vedessä", hän kuvailee. Kahden miljoonan asukkaan kaupunki koostuu monesta pienestä kaupunginosasta, mikä tekee suuren kaupungin tunnelmasta pienen ja kodikkaan. Jokaisessa kaupunginosassa on palvelut lähellä eikä niistä tarvitse lähteä isoihin marketteihin ruokaostoksille. Tästä huolimatta Budapest on kuitenkin suurkaupunki ja siellä voi halutessaan sulautua joukkoon jopa täysin anonyymisti.
"Suomalaisen on helppo olla täällä." AJ ei ole kokenut, että häntä kohdeltaisiin tai häneen suhtauduttaisiin mitenkään ulkomaalaisena. Tähän on varmasti vaikuttanut se, että hänellä on kieli hallussa. "Vuosi siinä meni ja vieläkin opin uusia sanoja lähes päivittäin."
Itse hän kuitenkin tuntee maiden kulttuurilliset erot. Tämä antaa tietyn vapauden asettua välillä ulkopuolelle ja tarkastella asioita hieman etäämpänä.
"Suosikkipaikkani Budapestissa on...
Tonavan ranta. Joki jakaa suurkaupungin kahtia ja sen rannoilla voi lenkkeillä ja harrastaa muuta toimintaa. Tonava on henkireikä keskellä kaupunkia." Täältä näkee kerralla suuren osan kaupunkia - Budan puoli rakentuu kukkuloille kun taas Pestin puoli on tasaista. Budapestin kohdalla Tonavan yli kulkee 8 siltaa. Vanhin silloista on vuonna 1849 avautunut Ketjusilta ja uusin on Megyerin silta, joka valmistui vuonna 2008.
"Kaipaan Suomesta...
merenrantaa." Porvoosta kotoisin olevalla Antti-Jussilla on ollut tapana käydä Suomessa 3-4 kertaa vuodessa, lähinnä keväisin, kesäisin ja jouluna sekä perhetapahtumissa ja ystävien merkkipäivillä. Viimeisen vuoden aikana ennen korona-pandemiaa Suomessa käynnit tihenivät ja AJ kävi katsomassa iäkästä isäänsä jopa 1-2 kertaa kuukaudessa.
Parisen vuotta sitten työpaikan vaihdon yhteydessä AJ harkitsi Suomeen paluuta ensimmäistä kertaa. Mielenkiintoisen työn löytyminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi. Hänen telealan työkokemuksensa ja ammatillisen tiedon hyödyntäminen ei onnistuisi Suomessa, sillä maassa ei yksinkertaisesti ole tarjolla riittävästi alan työpaikkoja. AJ:lle sanottiinkin, että Lontoo olisi hänen tietotaidoilleen oikea paikka. Mielenkiintoinen työ löytyi kuitenkin kaikeksi onneksi Budapestista.
"Tulevaisuus...
voisi hyvinkin olla Suomessa, mutta lähitulevaisuus on täällä Budapestissa." AJ korostaa, ettei koskaan ole pitänyt synnyinmaataan ikävänä paikkana tai sellaisena, josta olisi päästävä pois. No, mitä nyt kelit eivät ole sieltä parhaimmasta päästä. Suomessa on paljon hyviä puolia ja varsinkin omien vanhempien kautta hän on ymmärtänyt, kuinka tärkeää on hyvät ja toimivat sairaalapalvelut.
Ehkä eläkepäiviksi AJ hankkii maalta oman mökin, jossa saa olla omassa rauhassa ja nauttia puhtaasta luonnosta.
Tällä hetkellä Budapestissa on helppo ja mukava olla. Mikäli jostain muualta tarjoutuisi huippumielenkiintoinen työ, olisi hän valmis harkitsemaan muuttoa, mutta haluaisi kuitenkin säilyttää yhteyden Budapestiin ja pitää kaupungissa kakkosasunnon.
Tässä myös linkki tähän mennessä mukana olleiden kertomuksiin ja kuviin Finns Living Abroad.
No comments:
Post a Comment